Tällä viikolla olen ahertanut hallintotieteen aineopintojen parissa perehtyen erityisesti johtamisen psykologiaan. Opintojen tueksi olen pidemmän aikaa seurannut muutamaa blogia, joista erityisesti haluan nostaa esiin Ari Rämön Ajatuksia johtamisesta. Monen muun bloggauksen ohella erityisesti uusin bloggaus, Saako pomon kanssa olla eri mieltä, kolahti. Rämö bloggasi juuri samoista aiheista, joita johtamisen psykologian teokset käsittelevät.
Olen onnekas taustamateriaalin suhteen, koska viikkoa aikaisemmin Jarmo Manner bloggasi otsikolla Tappavaa vai ravitsevaaa työtoveruutta. Käyttämällää jääkiekon pelaamista esimerkkinä Manner kuvaa hyvin arvostavaa suhtautumista, työn kehittämistä, omaa vastuuta sekä oman toiminnan reflektointia. Suoraa tekstiä, jonka monen johtajana toimivan toivoisi sisäistävän. Mitä sitten sain irti opintojakson kurssikirjallisuudesta? Alla tiivistetty koonti keskeisimmistä havainnoista esseiden painotusten mukaisesti.
Organisaatiokäyttäytymisen perusteet / Anna-Maija Lämsä ja Taru Päivike (painotus organisaatiokäyttäytymisen yksilötasolla)
- persoonallisuus on tärkeä osa ihmisen työsyoritusta sekä työssä selviytymistä. Mikään persoonatyyppi ei ole toistaan parempi vaan rekrytoidessa haetaan kulloiseenkin työtehtävään sopivin persoona
- jokaisen työntekijät tulisi tunnistaa oma sokea sekä tuntematon alue, jotta hän voi kehittää ammatillisesti omaa vuorovaikutustaan sekä viestintää. Tämä mahdollistuu palautteen kriittisellä pohdinnalla
- pakkokonsensuksen aika on ohi. Mahdolliset ristiriidat tulee hyväksyä ja ne tulee käsitellä
- organisaatioissa tulee entistä enemmän hyödyntää ihmisten tunnevoimavaroja
- nykyajan ammattitaitoon kuuluu omien tunteiden reflektointi sekä niiden hallinta
Johtamisen psykologia / Juha Perttula ja Antti Syväjärvi (toim.)
(painotus johtamisen psykologia suhteessa ryhmään ja yhteisöön)
- toimivalla työyhteisöllä on selkeä rakenne ja sen pysyvyys on suhteellista. Työyhteisö tarvitsee yksilöiden osaamista, koska ilman sitä se olisi hengetön infrastruktuuri ilman kykyä uudistua.
- työntekijän yhteistyöosaamista tulee kehittää
- työyhteisöjen viralliset sekä epäviralliset ryhmät tulee tunnistaa ja niiden mahdolliseen haitalliseen toimintaan tulee puuttua
- vuorovaikutusosaaminen on tärkeä osa nykyajan ammattiosaamista
- sosiaalinen äly mahdollistaa työasioiden hoitamisen työasioina ilman, että kenelläkään on tarvetta edetä henkilökohtaisuuksiin
- työorganisaatiossa annettu sosiaalinen tuki voi olla työntekijälle ihmissuhteita tärkeämpää
- omien sekä toisten tunteiden ymmärtäminen muodostaa perustan yhteisölliselle älykkyydelle
- vuorovaikutusjohtaminen tulee lisääntymään tulevaisuudessa haastaen perinteisen autoritaarisen, valmiisiin malleihin sekä toimintamalleihin perustuvan johtamisen
Kuten aiemmin totesin, tekemäni koonti on äärimmäisen tiivistetyssä muodossa ja moni johtamisen kannalta tärkeä asia jäi kirjaamatta. Tärkein tekemäni havainto edustamani opetusalan suhteen liittyy siihen, että myös opettajien vuorovaikutus- sekä yhteistyötaitoja tulee kehittää. Liian monesti ajatellaan, että nämä asiat ovat kunnossa, koska opettajat toimivat oppijoiden kanssa. Tottahan tämä on. Sen sijaan opettajien keskinäiseen keskusteluun tai heidän väliseen yhteistyöhön varataan helposti liian vähän aikaa ja mahdollisuuksia. Osa opettajista ei koe sitä tarpeellisena, koska yhdessä työskentelyyn ei yksinkertaisesti ole totuttu.
Olen saanut olla mukana monessa hankkeessa kehittämässä kouluorganisaatioiden toimintaa sekä erityisesti tvt:n hyödyntämistä opetuksessa. Hankkeiden myötä olen laajalti tutustunut kollegoihin, mikä on käytännössä lisännyt yhteistyötä hyvinkin konkreettisesti. Omaa vapaa-aikaa on kieltämättä kyllä kulunut, mutta siitä huolimatta koen, että olen saanut ja kehittynyt ammatillisesti. Olen saanut myös ymmärrystä toimimisesta eri kouluasteilla Tässä onkin esimiehille suuri haaste; miten valjastaa kehitystyöhön kaikki kouluyhteisön jäsenet? Myös he, jotka siitä vähiten ovat kiinnostuneita?
Mahdollisuus keskusteluihin, avoimuus, toiminnan läpinäkyvyys, erilaisten mielipiteiden salliminen, virheiden hyväksyminen, arvot… keinoja on monia kuten meitä toimijoitakin. Kaksi asiaa ovat kuitenkin varmoja:
- meillä jokaisella on vastuu omasta vuorovaikutuksesta, sekä työympäristön ilmapiiristä
- meidän kaikkien panosta sekä erilaisia tarvitaan, jotta voimme yhdessä tarttua uuden oppimisen tuomiin sekä mahdollistamiin haasteisiin.
Muutos on mahdollista tehdä yhdessä, vaikka riitasointuja välillä kuuluisikin. Näinhän se on myös elämässä työyhteisön ulkopuolella!
Tornada's Blog 