Surevan kohtaaminen

Hyvien ystävieni elämä romahti vuosi sitten harmittomalta vaikuttaneen kolarin jälkeen. Rakkaudella odotettu lapsi menehtyi ja äitiysloma alkoi ja päättyi ilman elävää lasta. Kaiken surun keskellä piti hoitaa paljon käytännön asioita viranomaisten kanssa. Vuosi tapahtuman jälkeen ystäväni kirjoittaa, miten tuntui hyvin yksinäiseltä ja tyhjältä sillä juuri kukaan ei uskaltanut ottaa yhteyttä. Eivät edes ne henkilöt, joita he olivat pitäneet hyvinä ystävinä. Itse hän ei surun murtamana jaksanut olla aloitteellinen osapuoli, ymmärrettävästi.

Muistan pohtineeni kuumeisesti, miten voisimme ilmaista osanottomme valtavaan suruun. En osannut soittaa sillä sopivia sanoja ei ollut olemassa näin suureen menetykseen. Ystäväni toteaakin, ettei hän olisi jaksanut vastata puheluihin. Sen sijaan hän toteaa tekstiviestin olevan hyvä tapa ottaa yhteyttä ja osoittaa ettei surevaa olla unohdettu. Pelkästään sanat ”olet/te mielessäni” riittävät. Turhat kliseet tyyliin ”kaikella on tarkoituksensa” jne voi jättää sanomatta sillä ne loukkaavat. ”Jos et tiedä mitä sanoa, ole hiljaa. Halaa sen sijaa”, neuvoo ystäväni.

Pahinta, mitä voit surevalle tehdä, on jättää hänet yksin. Etäisyyksistä huolimatta. On eri asia jättää sureva rauhaan kuin täysin ignoteerata tapahtunut. Suremme kaikki omalla tavallamme ja suru vie oman aikansa, mutta meidän kaikkien on tärkeää ymmärtää, ettei ketään saa jättää yksin. Surussakaan.

Vuosi tapahtuman jälkeen ystäväni miehensä kanssa ovat päättäneet selvitä. Suru on muuttanut heitä ja mitä tahansa heille vielä ilmaantuu, he selviävät siitä parhaansa mukaan sopeutuen. Ystäväni mukaan tapahtuneesta voi ja tuleekin puhua, sitä ei tarvitse sivuuttaa. He ovat oikeasti isä ja äiti, joiden rakkaaseen lapseen me muut emme koskaan saaneet tutustua.

Mitä minä sitten tein 700 km päästä? Viestittely Facebookissa ei tuntunut soveliaalta tapahtumasta kertovan päivityksen jälkeenkään. Löysin kauniin keraamisen enkelilyhdyn, jonne voi laittaa tuikun palamaan. Toivon pienen tulen liekin valaisevan pimeän keskellä ja antavan toivoa. Pieni ihminen, jota koskaan emme saanut tavata, muutti vanhempiensa lisäksi monen muun ajatusmaailmaa. Mitä kaikkea hän olisi saanut aikaan, jos hän olisi saanut elää.

Kiitos rakas ystäväni, että suuresta menetyksestä huolimatta jaksoit kuvata selviytymistänne. Meille ympärillä oleville jäi paljon opittavaa ja parannettavaa omassa käytöksessämme. Kovasti voimia ja virtuaalihaleja. Olette paljon mielessämme ja puheissamme, kaikki kolme.

Mainokset

Linkki

Elämäni ensimmäinen prezi

Olen lykännyt prezin tekoa hamaan tulevaisuuteen, ihan turhaan. Power pointin väännön sijasta ajattelin tehdä koonnin adjektiivien vertailusta kakkoskurssin opiskelijoiden iloksi. Vielä kun tämän saisi tämän pohjan hyödynnettäväksi explain everything-appsilla, voisi lopputulos olla ihan mainio! Jostain se on kuitenkin lähdettävä, meidän kaikkien. Oppimisen iloa sunnuntai-illan ratoksi. JES, minä tein sen … ja jatkossa seuraa useampia prezejä…

Vaihtelua tunteihin Socrativella

Yksi mainioista tavoista ottaa koko ryhmä työskentelyyn mukaan on Socrative ohjelma, joka toimii kännyköissä, läppäreissä sekä tableteissa. Opettaja luo helposti ja nopeasti haluamansa kyselyn ja aina ei välttämättä tarvitse etukäteisvalmisteluja, jos haluaa nopeasti kartoittaa esim. ajatuksia tunneilla. Opettaja kirjautuu omalle ja opiskelija omalle sivustolleen. Ohjelma kysyy ensin opettajan luokan numeroa ja sen jälkeen opiskelijan nimeä. Sen jälkeen kysely voikin alkaa. Kysymykset voivat olla avoimia vastauksia, oikein/väärin-väittämiä tai monivalintoja.

Koulun langaton verkko on suuri etu kyselyjen käytössä, koska kaikilla opiskelijoilla ei välttämättä ole maksutonta nettiyhteyttä omassa kännykässään tai laitteessaan. Samalla laitteella voi kyllä olla parikin opiskelijaa, jotka vastaavat kyselyihin yhdessä. Toimii se niinkin.

Opettaja voi halutessaan määritellä oikeat vastaukset monivalintaan ja vastauksia voi yhdessä käydä läpi. Hauska tapa kerrata asioita on järjestää kisa, jossa jokaisella vastaajalla on oma ”avaruusalus” ja mitä nopeammin kysymyksiin vastaa, sitä pikaisemmin matka etenee kohti maalia. Takuuvarma tapa aktivoida ja piristää tuntia! 😉

Opettaja voi halutessaan jakaa tekemänsä kyselyn kollegoille antamalla kyselynsä numeron. Tervetuloa tutustumaan kyselyyn vaatesanoista på svenska tunnuksella SOC-948831. Otan mielelläni vastaan vinkkejä ja kommentteja sillä muutoksia on todella helppo tehdä.

PS Löydät paljon hyviä opastusvideoita Youtubesta hakusanalla Socrative, jos ohjelma on sinulle täysin outo. Yksi selkeä opastusvideo on esimerkiksi tämä.

 

Voihan virhekammo

Jokainen opettaja, joka tekee ja tuottaa opetusmateriaalia, pyrkii välttämään virheitä, sehän on selvää. Mutta mitäs’ sitten, jos virhe tapahtuu? Kirjoitusvirhe, ajatuskatko, kieliopillinen virhe, erilainen tulkinta? Onko uskottavuuteni menetetty kollegojen silmissä?

Seuraan Facebookissa kevään 2013 ruotsin abitreeniryhmää. Ajatus kertaamisesta yhdesä on mainio ja toteutus on mielestäni virkistävän erilainen. Eilen kerrattiin kysyviä pronomineja kielioppivideon avulla. Video oli hyvä ja selkeä. Videon ensimmäinen kommentti oli perin suomalaisen kannustava: ”Videolla oikeakielisyys vähän ontuu”. Hyvä, että vähän sanaa oli osattu käyttää.

On hyvä, että palautetta annetaan, etenkin kun sille on aihetta. Vielä rakentavampaa ja hyödyllisempää olisi tarkentaa, mikä kohta vaatii hienosäätöä. Vai voisiko olla kyse tulkinnasta? Sitäkin voisi kysyä ennen kuin töksäytetään mahdollisesta virheestä. Kommentointi Facebookin viestitoiminnalla olisi myös ollut hienotunteinen asia tarkentaa asiaa. No onneksi Victor taustajoukkoineen viestitteli hienosti, eikä asia jäänyt abeillekaan epäselväksi.

Urakoidessani sanasto- ja kielioppitehtäviä nettiin ilmaiseen jakoon törmäsin vastaavaan toimintatapaan. Tehtävien tekstit luettiin useaan kertaan läpi neljän hengen tiimissä ja sen lisäksi kielentarkastaja kommentoi ja hienosääti samat tehtävät. Olin valtavan tyytyväinen tehtävien ilmestyttyä, koska niitä oli todellakin mietitty ajatuksella ja jäin odottelemaan palautetta. No sitä ei paljoa herunut ja jos herui, oli se negatiivista. ”Ei niitä voi käyttää, niissä on virheitä.” Ok, virheitä… se on kyllä mahdollista, mutta saisinko tarkempaa tietoa missä niitä oli? Ehei, sitä tietoa en ole saanut tänä päivänä. Niinpä olemme tarkistaneet monet sadat lauseet, kymmenet tehtävät ja löysimme kyllä pari virhettä, siis kirjoitusvirhettä. Mikä työurakka sen sijaan, että olisimme saaneet hieman vihjettä, mistä etsiä mahdollista virhettä tai tulkinnanvaraista juttua.

Jäin itse pohtimaan, miten valtava ja syvällä oleva pelko virheiden teosta estää hyvien asioiden ja käytänteiden jakamisen. Opettajia kannustetaan materiaalin jakoon, mutta itsekin syyllistyn tarkkaan mahdollisten virheiden syynäämiseen ennen jakamista. Voisimmeko kaikki ottaa vähän rennommin? Virheitä sattuu, niitä voi korjata ja niistä oppii. Opettajakin, jonka vireystaso tai näppäilytarkkuus eivät aina ole huipussaan…

PS Montako kirjoitusvirhettä bongasit? 😉