Quizlet – uusin ihastukseni

Keskusteluja seuraamalla törmää moniin ohjelmiin, jotka jäävät kokeiltavaksi sitten joskus… Tutustuttuani Quizletiin ihan harmitti, etten ollut sitä tehnyt aiemmin. Tämä jos mikä auttaa oikeasti sanojen ja ilmausten opiskelussa!

Sanojen / ilmausten opiskelu alkaa kaksipuolisten korttien avulla. Opiskeltavan asian näkee ja sen voi myös halutessaan kuunnella. Opiskeltavien korttien järjestyksen voi pitää samana tai ne voi laittaa arvottaviksi mielivaltaisesti. Opiskelija voi valita, että kortista näkyy ensin termi tai vihje. Klikkaamalla kortin alhaalla olevaa toimintoa Click to flip kortin puoli vaihtuu.

Learn osiossa voi testata muistiaan. Options-valikosta oikealla voi valita, että ensin näkyy määritelmä eli esim. pyydetty sana tai vihjekysymys. Tämän voi myös kuunnella. Tämän jälkeen tulee vastaus kirjoittaa vastauskenttään. Jos vastaus menee väärin, opiskelija saa tietoonsa oikean vastauksen, mikä pitää kirjoittaa uudelleen vastauskenttään. Oikean vastauksen voi myös halutessaan kuunnella. Kaikki kyselyyn kirjatut asiat harjoitellaan samalla tavalla.

Speller-osiossa harjoitellaan myös kuuntelua. Vasemmalta voi valita ensin kuunneltavan asian sekä toistetaanko se nopeasti vai hitaasti. Kaikissa tehtävissä tämä toiminto ei ole hyvä, koska esim. välillä englannin tai ranskan toisto ei ole hyvää vaan epäselvää. Suomen kielen kanssa vastaavaa ongelmaa ei ole ollut.

Ohjelma laatii automaattisen Test-osion melko perinteisine kysymysmalleineen. True/false-toiminto ei aina toimi hyvin, mutta muuten osio on ihan käyttökelpoinen.

Pelaaminen tapahtuu sekä Scatter– että Space Race-osioissa. Scatter-osiossa näytölle tulee sekä määritelmä että siihen liittyvä vastaus. Kun ne yhdistää, ne häipyvät näytöltä, jolloin yhdistettävää jää jäljelle vähemmän. Oikealla kuluva aika innostaa osaa opiskelijoista pelaamaan ajasta. Space Racessa taas näyttöön tulee ilmaisuja, jotka on kirjoitettava mahdollisimman nopeasti vastausruutuun ennen kuin ne häipyvät ruudulta pois. Ruudun vasemmasta alaruudusta voi valita kysyttävät asiat. Nopeus on valttia tässäkin pelissä.

Quizlet on helppo ottaa käyttöön, koska se toimii tabletilla, kännykällä sekä tietokoneella. Opettajat ja opiskelijat voivat tehdä omia opiskeltavia kortteja ja tehdyt korttipakat (valmiine tehtävineen) voi laittaa jakoon linkin avulla. Jako onnistuu myös sähköpostilla, Facebookissa tai Twitterissä. Tehtyä harjoitusta voi editoida myöhemmin. Editoimisoikeuden voi jättää itselle tai sen voi jättää kenen tahansa editoitavaksi. Ja mikä parasta; kaikkea ei tarvitse tehdä itse vaan sivun yläreunassa on hakutoiminto, jonka avulla voi vilkaista, olisiko joku muu jo tehnyt valmiiksi kyselypatterin samasta asiasta.

Vaikka kiire painaa päälle, tähän kannattaa tutustua pikimmiten. Myös opiskelijan.

JK. Quizlet-esimerkki ranskan partitiivista tai ruotsin ajan adverbeistä

Mainokset

Toimintaani ohjaavat arvot ja periaatteet

Satuin huomaamaan heinäkuussa 2013 twiitin, jossa yritys kertoi toimintansa pääperiaatteista. Jäin pohtimaan kirjoitusta pidemmäksi aikaa ja luettuani eilen Anna Perhon Superarkea-kirjaa sain lopullisen sysäyksen omien arvojeni ja periaatteitteni julkaisemiseksi. Olen törmännyt hallintotieteen opinnoissani toimintaa ohjaaviin arvoihin useassa eri yhteydessä ja siksi onkin luontevaa, että organisaatioiden ohella myös niiden jäsenet käyttäisivät aikaa niiden pohtimiseen, listaamiseen sekä etenkin niistä keskustelemiseen. Halusimmepa ei emme, arvot ohjaavat toimintaamme ja sen vuoksi niitä on hyvä aika ajoin pohtia ja kenties tarvittaessa päivittää.

Avoimuus on yksi itselleni tärkeistä arvoista. Liitän siihen rehellisyyden sekä kaiken toiminnan läpinäkyvyyden. Nämä  edesauttavat luottamuksen rakentamista ja säilyttämistä, jolloin aiheellista kritiikkiä kykenee ottamaan vastaan sekä myös antamaan vastaanottajaa kunnioittavalla tavalla. Osa ihmisistä liittää avoimuuteen naiviuden, mikä on surullista ja tietyllä lailla kyynistä. Avoimuus voi olla myös vaikeahkoa pienellä paikkakunnalla, jossa monesti tuntuu, että muut tietävät sinun asiasi paremmin kuin sinä itse. Näistä seikoista huolimatta, ja ne kokeneena, haluan edelleen toimia avoimesti. Se on arvoni ja se pysyy.

Uskon tekoihin, en niinkään sanoihin tai sanahelinään. Tekojen sekä oman esimerkin kautta asiat konkretisoituvat. On myös tärkeää osata kuunnella ja kunnioittaa vastapuolta kaikissa tilanteissa. Nöyryys siitä, ettei hallitse kaikkea on tärkeää, jotta voi ja uskaltaa tehdä kysymyksiä, ”tyhmiäkin”. Vain kyseenalaistamalla ja valmiudella ottaa uutta tietoa vastaan voi edetä ja vaikuttaa asioihin, sekä töissä että kotona.

Vastuunotto omasta tekemisestä on tärkeää. Työelämässä, opinnoissa sekä kotona. Työntekijän on turha valittaa, ettei ole saanut tarvittavaa koulutusta, ellei hän itse ole valmis siihen panostamaan omaa vapaa-aikaansa, etsimään sopivaa ja mielekästä koulutusta ja viime kädessä osallistumaan koulutukseen ja jakamaan sen antia muille työyhteisön jäsenille. Meillä jokaisella on oma vastuumme edetä omalla urallamme. Ja jokainen meistä asetttaa itselleen sen kohtuullisuuden rajan. Yhtä lailla meillä on vastuu toinen toisistamme, haasteiden kohtaamisesta sekä vastuu omasta itsestä sekä omasta jaksamisesta. Kun kantaa vastuunsa, voi nauttia vapaudesta.

Yhteistyö, tekemisen ja auttamisen ilo sekä hyvän jakaminen ovat minulle tärkeitä periaatteita. Ellen kykene sitä tekemään arkityössäni, etsin ja muovaan verkostoni sellaisista ihmisistä, joiden kanssa se on mahdollista. Vain antamalla itse, voi olettaa, että se palaa takaisin jalostetussa muodossa, jakamisen sekä oppimisen ilona. Tämä saa aikaan jatkuvan oppimisen sekä positiivisen kierteen. Yksin en kykene koskaan siihen, mitä saan aikaan yhteistyössä muiden kanssa. Toisen huomioiminen, toimiminen eettisesti ja oikein on äärimmäisen tärkeää. Olen mielelläni sellaisessa mukana ja haluan myös toimillani sitä edistää. Näin toimien voin myös uskoa luottavaisesti hyvään tulevaisuuteen. Sen me teemme yhdessä.

Ajatuksia Facebookin ryhmän toiminnasta

Olen mukana useassa Facebookin ryhmässä ja seuraan niiden julkaisuja. Suurimmassa osassa ryhmistä osallistuminen ja keskustelu on aktiivista ja positiivista, mikä palvelee hyvin ryhmän jäseniä sekä koko ryhmän toimintaa. Tällä viikolla törmäsin mielenkiintoiseen ilmiöön, josta halusin blogata tarkemmin. Miksi osa ryhmistä ovat kovin riitaisia? Miksi ylläpito turhautuu työtaakkansa alle? Miten ryhmän toimintaa voisi kehittää?

Olen seurannut ryhmän X toimintaa muutaman kuukauden ajan ja samalla olen ihmetellyt ryhmän eripuraisuutta. Ryhmän toiminta on lähtenyt pienestä liikkeelle ja koska useat ihmiset jakavat mielenkiinnon samaa asiaa kohtaan, on se kasvanut melko suureksi, salaiseksi ryhmäksi. Mitä sitten tapahtui?

Seurasin ko. ryhmän julkaisuja ja näin yhden ylläpitäjän postauksen heinäseipään hyötykäytöstä. Tiesin, että näille ideoille oli sääntöjen mukaan oma kansionsa, jonka käytöstä oli vähän aikaan sitten muistuteltu. Koska kyseinen henkilö postasi oman ideansa, ajattelin jakaa oman kuvani laiskuuttani suoraan iPadilta, koska ylläpitäjäkin teki niin.

Mieheni tekemä lamppu keräsi kuudessa tunnissa yli 300 tykkäystä! Määrä on huikea ja kieltämättä kyllä oli mielenkiintoista seurata mieheni kanssa tykkäysten sekä positiivisten viestien määrän kasvua.

20130804-174738.jpg
Sain yhden (viidestä) ylläpitäjän kommentin puolen yön jälkeen, jossa hän ystävällisesti pyysi siirtämään kuvan kansioon, jossa on myös muita vinkkejä heipäseipäiden hyötykäytöstä. Vastasin hänelle siirtäväni kuvan heti kansioon kunhan vain pääsen koneelle ja ko. ylläpitäjä oli tyytyväinen vastaukseni. Ihmettelen suuresti, miten seuraavana aamuna ryhmän pääkäyttäjä poisti kuvani ennen kello yhdeksää ilman mitään ilmoitusta minulle, vaikka olin ilmaissut halukkuuteni siirtää kuvani ns oikeaan kansioon. Ylläpitäjän oma postaus kuvineen (jonka perusteella laiskuuttani laitoin kuvani suoraan ryhmän seinälle) ei ollut kerännyt yhtä monta peukutusta verrattuna omaan kuvaani. Aamulla kömmin sitten aamukahvin jälkeen pc:lle ja kilttinä tyttönä latasin kuvani oikeaan kansioon kun ylläpidon ottama kuva sai jäädä ko. ryhmän uutisvirtaan.

Mitä siis opimme?
1) Kohtele muita somessa, kuten toivot itseäsi kohdeltavan.
2) Oman esimerkin näyttäminen on tärkeää. Ylläpito ei ole ryhmän muiden jäsenten yläpuolella vaan toimii, kuten opastaa ryhmän jäsenten toimivan.
3) Kansioiden käyttö Facebookin ryhmissä on hankalaa, koska hyvin moni ihminen käyttää kännykkää tai muuta mobiililaitetta arjessa, jolloin lataaminen suoraan kansioon ei ole mahdollista.
Ylläpidon kannattaa siis harkita kansioiden hyödyntämistä tarkasti, koska kuvien lataaminen niihin on mahdollista vain pc:ltä. Moni idea jää tulematta esiin, jos edellytetään kansioiden käyttöä.
4) Ylläpidon kannattaa avata työnkuvaansa ryhmän jäsenille, jotta hekin ymmärtävät vapaaehtoisesti tehtävän työn määrän.
5) Jos ryhmän jäsen kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, eroaa hän ryhmästä.
6) Peukutusten määrä voi aiheuttaa myös turhaa kateutta.

Omalta kohdaltani tänä ”case” on ohi. En halua olla mukana ryhmässä, jonka jäsenet ovat eriarvoisia suhteessa ylläpitoon. Sen sijaan jatkan mielelläni seuraamista ja ideoiden jakoa ryhmissä, joissa ryhmän kaikki jäsenet ovat ovat tasa-arvoisia toistensa kanssa. Eläköön Facebookin ryhmien mahdollistama valinnan vapaus!

Keflavik – Golden Circle – Vik i Myrdal

Olen vieraillut Islannissa aiemmin joukuussa 2009. Reykjavikissa sijaitseva hotelli toimi silloisen matkan tukikohtana. Reykjavik sijaitsee Oulun korkeudella, joten joulun aikaan päivänvalosta kykeni nauttimaan vain viiden tunnin ajan. Ajelimme silloin vajaan viikon aikana Toyota RAV4:lla yhteensä tuhat kilometriä edeten etelärannikkoa Jökursárlónin jäätikkölaguunille saakka. Reykjavikista sinne menee nelisen tuntia hyvällä säällä.

Mieltäni on kauan kaihertanut paluu saarelle kesäaikaan ja nyt heinäkun lopussa 2013 palasimme tarujen saarelle yhdessä mieheni kanssa. Lapset olivat hoidossa kummien ja isovanhempian huomassa, joten oli todella rentouttavaa keskittyä ihailemaan saaren luontoa ilman takapenkin räpätystä. Ei sinne olisi lapset mahtunutkaan, koska vuokrasimme halvimman, pienikulutuksisimman auton ilmastoinnilla. Niinpä tällä kertaa automme oli Chevrolet Spark, jota mainostetaan viiden hengen kaupunkiautoksi. Yksi matkalaukku takakonttiin, yksi takapenkille ja menoksi. Vuokraus viidelle päivälle maksoi vajaa 400€€, mikä on kohtuuhinta bensan litrahinnan ollessa hieman Suomea edullisempi.

Saavuimme Keflavikin kansainväliselle lentolentälle paikallista aikaa 23:30 kellon ollessa Suomessa 02:30. Majapaikkamme isäntä oli meitä vastassa ja ensimmäinen yö menikin vaatimattomassa hostel-majoituksessa Keflavikissa. Pieni huone kokolattiamatolla, yhteisellä keittöillä ja suihkulla sekä itse tehdyllä aamupalalla oli ihan ok sekä edullinen, 80€.

Kumma kyllä aamulla ei väsyttänyt vaan mieltä poltteli vuokra-auton haku sekä saaren kiertäminen. Kiersimme saaren maan ykköstietä pitkin vastapäivään, koska saaren etelärannikko oli meille jo tuttua seutua. Halusimme silti nähdä osan Golden Circle-reitistä kesällä, joten ajoimme Selfossista ensin ihailemaan Geysirin aluetta ja sen jälkeen Gullfossille.

Turisteja oli paljon liikkellä. Ilokseni huomasin matkamuistomyymälöiden hintojen olevan silti kohtuulliset sekä valikoiman olevan hyvä. Mieheni sai uudet, kauan kaipaamansa housut. Edellisellä kerralla hän osti saman mallin housut, eikä hän ole sen jälkeen muita housuja jalkaansa kelpuuttanut. Kyseinen merkki on kallis, mutta laadukas. Aiemmat housut eivät ole rikki millään lailla, ainoastaan haalistuneet pesussa.

Tietä 30 takaisin ykköstielle ihailemaan upeita Seljalandsfossia sekä Skógafossia jatkaen kohti Vikin kylää. Minulla oli suuria vaikeuksia löytää majoitusta kylästä ja alkuperäinen majoitus olisi ollut tavarakonteissa hintaan 86€ yö jaetulla suihkulla. Ajatus ahdisti sen verran, että vähän ennen matkaa löysin toisen vaihtoehdon. Guesthouse Steig osoittautui sympaattiseksi vaihtoehdoksi, vaikka ensivaikutelma majatalosta olikin ankea. Suuri huone, jaetut suihkut, yhteinen olohuone sekä keittiö muiden asukkainen kanssa. Meitä laiskotti laittaa ruokaa, joten söimme majatalossa maittavan kalaillallisen jälkiruoan kera. Jälkiruoassa oli skyriä sekä kermaa ja sitä aiomme laittaa kotonakin, vaikkei Suomesta tai Ruotsista saatava skyr niin maukasta olekaan. Kokonaisuudessa sympaattinen ja siisti paikka aivan upealla palvelulla. Tänne haluaa palata vielä joskus uudelleen!

Huoneemme Guesthouse Steigissä

Vik i Myrdal – Djúpivogur

Aamulla ensiksi Vikin keskustassa sijaitsevaan matkamuistokaupaan Vik Wool, josta viime kerralla löysin parhaat ja edullisimmat villapaidat ja muut tuliaiset. Kauppa sijaitsee kylän ainoan huoltoaseman vieressä, eikä sitä voi olla huomaamatta vaikka kylässä kaksi keskusta onkin. Mutta voi pettymysten pettymys, suuren turistimäärän vuoksi paras valikoima oli jo mennyt ja jäljellä oli kummallisen muotoisia neuleita, joten tästä vierailusta tuli hyvin halpa.

Tämän päivän tavoite oli vierailla Jökulsarlonin jäätikkökaguunilla, jossa kävimme viime reissullakin. Vikin jälkeen alkoivat sillat, jotka olivat sen verran kapeita, että niitä kykeni ylittämään yksi auto kerrallaan. Sopu sijaa antaa, turisteillekin. 😉

Maisemaa hallitsi valtava laavapelto, Eldhraun, joka on peräisin kahdesta Islannin (ja koko maailman) tuhoisimmasta Laki-tulivuoren purkauksesta 1783-1784. Vikin jälkeen seuraava ”suurempi” keskus on Kirkjubaejarklaustur, jossa kannattaa tankata sekä käydä ruokakaupassa, koska seuraava suurempi keskus sijaitsee vasta Höfnin pienessä kaupungissa 200 km päässä.

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni on aina sykähdyttävä paikka, vuodenajasta riippumatta. Ohi lipuvat jäälohkareet ovat tosin talvella suurempia.

Skyrit huiviin jäälohkareita ihastellessa ja ei kun menoksi kohti meille tuntematonta aluetta. Turistien määrä väheni selvästi ajellessamme kohti Höfnin kaupunkia. Viisas olisi ostanut ruokatarpeet mukaan, mutta luotimme ruokakauppojen aukioloon turistikaudella ja jatkoimme matkaa pienen ostoksen jälkeen. Löysin nimittäin paikallisen kädentaitajan tekemän hienon tunikan, jossa kauluksessa on perinteinen islantilainen kuvio ja reunassa pitsikuviota. Ostosta ei voinut tehdä verottomana, mutta toisaalta lähtöhinta oli selkeästi alhaisempi turistipaikkoihin verrattessa, joten pakkohan se oli mukaan ottaa.

Rankka sumu (tai pilvi) yllätti meidät 60 km ennen Djúpivuguria. Se oli harmi, koska emme päässeet ihailemaan jyrkkiä vuorenrinteitä meren rannalla. Ehkä niin oli parempi, koska tien laidassa varoitettiin irtolohkareista ja moni lohkare oli rikkonut tienlaidassa olevia kivihäkkejä. Saapuessamme pieneen Djúpivogurin kylään yllätyimme kun ruokakauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta iltapäivällä. Ainut vaihtoehto oli ruokailla kylän ainoassa ravintolassa, jonka takana yövyimme pienessä mökissä. Kallis yöpyminen ja ruokailu, pieni mökki vaatimattomilla ruoanlaittomahdollisuuksilla, mutta jostain heidänkin pitää elantonsa saada. Välimatkat ovat niin pitkät täällä päin saarta, että on luonnollista, miten moni turisti yöpyy juuri täällä ennen matkan jatkamista eteenpäin.

Söin catch of the day-annoksen, mikä sisälsi koljaa voikastikkeella sekä vihannespuretta. Mieheni herkutteli paikallisella lampaalla, joka oli vartaassa. Hieno, tunnelmallinen paikka hyvällä palvelulla. Nälkä oli sen verran suuri, että à la carten annoskoot ärsyttivät, mutta minkäs teet. 😉

Kävimme kävelyllä kylässä ja bongasin paikallisen peruskoulun sekä uimahallin. Kummankin rakennuksen seinissä oli vuosiluvut kertomassa rakennuksen rakentamisajankohdasta. Soisin käytännön leviävän Suomeenkin, koska omalla tavallaan ne kertovat arvostuksesta kyseistä laitosta ja sen toimintaa kohtaan. Näimme matkalla myös useita jenkkityylisiä keltaisia koulubusseja ja voin vain kuvitella, miten pitkiä koulumatkoja islantilaisilla lapsilla on. Osan opetuksesta voisi varmasti hoitaa ladukkaalla etäopetuksella!