Ajatuksia yläkoulun joulujuhlassa

Hyvä juhlayleisö, opettajat, henkilökunta ja oppilaat,

kulunut syksy on ollut täynnä monia uusia asioita. Koulun uuden, tehokkaamman langattoman verkon myötä olemme ottaneet käyttöön 60 uutta Chromebookia sekä uusia sähköisiä oppimisympäristöjä Classroomin ja Pedanetin myötä. Opettajakunnalla on ollut suuri työ valmistella perustyön lisäksi Koti Syväkankaalla-teemaan liittyviä teemapäiviä ja näin ottaa haltuun asteittain uutta opetussuunnitelmaa. Vanhemmilta ja teiltä oppilailta saatu hyvä ja innostava palaute rohkaisee meitä tulevan uuden kokonaisuuden suunnittelussa ensi lukuvuonna.

Jos seuraat tänä syksynä käyttöön otettua koulun Instaa Syvakankaan koulu, huomasit, miten opettajamme kouluttautuivat muiden Meri-Lapin peruskoulujen ja lukioiden opettajien kanssa marraskuisena lauantaina Torniossa. Meillä onkin koulussamme suuri joukko ammattilaisia, opettajia ja ohjaajia, jotka vapaa-ajallaankin pohtivat ja perehtyvät, miten meillä täällä Syväkankaalla olisi parempi olla ja toimia, arjessa ja oppitunneilla.

Tästä syksystä minun mieleeni jää upean 9. luokkien musikaalin lisäksi aktiivinen yläkoulun oppilaskunta, joka InstaGramin päivittämisen lisäksi pyörittää Breikkiä ja näin lisää meidän kaikkien viihtyvyyttä. (Olemme saavuttaneet melko hyvän volyymitason musiikinsoiton suhteen, koska suuria ylilyöntejä ei ole tullut. Hyvä niin!) Oppilaskunnalla on tärkeä edustus koulumme oppilashuoltoryhmässä, joka omalta osaltaan tekee monesti näkymätöntä työtä hyvinvoivan koulun eteen. Olen erityisen iloinen siitä, miten oppilaskunnan määrittelemät järjestyssäännöt kokivat pieniä muutoksia oppilashuoltoryhmän ja vanhempien kommenttien jälkeen.  Koen, että näin suurissa asioissa meillä on hyvä yhteisymmärrys toimivasta ja viihtyisästä koulusta.

Tänä syksynä huolestuimme opettajakuntana siitä, miten koulu ei huvita. ”Ei jaksa, ei viitsi”-kommentit kuuluivat monen suusta. Vilkaisehan takanani olevaa ajatusta:

”Ei tietämättömyys ole niinkään häpeällistä. Haluttomuus oppia on.”
– Benjamin Franklin

Näin totesi 1700-luvulla elänyt yhdysvaltalainen Benjamin Franklin. Hän oli toimittaja, kirjailija, tiedemies, keksijä ja diplomaatti. Yksi ja sama mies.

 

Marraskuun 1. päivänä auditorio oli täynnä yläkoulun väkeä näyttelijä Essi Hellenin vieraillessa koulussamme. Mitä sinä muistat vierailusta? Mitä Essi halusi sinulle kertoa unelmista? Muistatko, miten hän sanoi, että unelmien eteen pitää tehdä paljon töitä. Hän toivoi, että nautit siitä, mitä teet. Essi totesi, että olemalla ystävällinen ja reilu, hyvä tyyppi, myös näyttelijä saa tulevaisuudessa töitä, sillä kivojen kanssa on aina hyvä työskennellä. Essi rohkaisi meitä kokeilemaan rohkeasti uusia asioita, unelmoimaan suuria – dream big! Jos jokin ei tunnu omalta, kannattaa vaihtaa suuntaa ilman pelkoa epäonnistumisesta.

Myös X-Factor kilpailussa toiseksi tullut Saara Aalto uskalsi unelmoida suuria. Saara oli helposti innostuva ja yritteliäs, mikä alkoi ärsyttää muita oppilaita. Vähitellen hänestä tuli alakoulussa silmätikku, joka osasi laulaa ja esiintyä. 10-vuotiaana Saara jatkoi harrastuksiaan, onneksi, mutta hänen oli pakko vaihtaa koulua kiusaamisen vuoksi.

Yläkoulussa kiusaamisen muoto muuttui. Saara toteaakin eräässä haastattelussa, miten hiljainen kiusaaminen, kyräily, kuiskuttelu ja selän takana puhuminen, on tehokasta. Saaralle osoitettiin, ettei hän kelpaa eikä hän kuulu mihinkään porukkaan. Saaran esitysten jälkeen huudettiin tyyliin ”olipa paska laulu”.

”Älyllisesti mikään ei ole niin helppoa ja halpaa kuin mollaaminen ja tallaaminen.”
– filosofi Pekka Himanen (Helsingin Sanomat 18.12.2016)

Mitä luulet, että kiusaajat huutavat nyt?

Kiusaaminen jätti jälkensä Saaraan. Vanhemmilleen Saara hoki, miten hän pärjää asian kanssa. Kunnes nyt maailmanluokan tähtenä hän kertoo, miten vieläkin kolmen vuoden kuntouttavan terapian jälkeen hänellä on vaikeaa kohdata uusia ihmisiä. Hän on edelleen varma siitä, ettei kukaan pidä hänestä.

Saara sai voimansa vanhempien kannustuksesta, musiikista, laulujen tekemisestä ja laulamisesta. Hän totta totisesti teki töitä unelmiensa eteen, mikä huipentui upeisiin esityksiin X-Factor kilpailussa. Saara nautti, hän hengitti jokaista hetkeä muistaen joka ikisen esityksen jälkeen kiittää brittiyleisöä saamistaan äänistä ja tuesta. Kaikesta näki, miten Saara tunsi olevansa juuri oikeassa paikassa.

Täällä Kemissä, reilun sadan kilometrin päässä Saaran kotipaikasta Oulunsalosta, me hiljennymme vähitellen joulun viettoon. Joulu on levon, yhdessäolon, hyvän tahdon aikaa. Toivon, että sama hyvän tahdon aika jatkuu Syväkankaalla kevätlukukaudella. Se olisi minulle paras joululahja, mitä voin toivoa.

Mutta mitä minulla on puheeni lopussa antaa sinulle? Jaa kanssani seuraavat ajatukset:

Olet tärkeä osa tätä koulua.
On ihanaa nähdä sinun kasvavan.
Me kaikki teemme virheitä.
Minä uskon sinuun.
Dream big!

Hyvää joulunaikaa ja uutta vuotta koko Syväkankaan koulun väelle!

 

Advertisement

Toimintaani ohjaavat arvot ja periaatteet

Satuin huomaamaan heinäkuussa 2013 twiitin, jossa yritys kertoi toimintansa pääperiaatteista. Jäin pohtimaan kirjoitusta pidemmäksi aikaa ja luettuani eilen Anna Perhon Superarkea-kirjaa sain lopullisen sysäyksen omien arvojeni ja periaatteitteni julkaisemiseksi. Olen törmännyt hallintotieteen opinnoissani toimintaa ohjaaviin arvoihin useassa eri yhteydessä ja siksi onkin luontevaa, että organisaatioiden ohella myös niiden jäsenet käyttäisivät aikaa niiden pohtimiseen, listaamiseen sekä etenkin niistä keskustelemiseen. Halusimmepa ei emme, arvot ohjaavat toimintaamme ja sen vuoksi niitä on hyvä aika ajoin pohtia ja kenties tarvittaessa päivittää.

Avoimuus on yksi itselleni tärkeistä arvoista. Liitän siihen rehellisyyden sekä kaiken toiminnan läpinäkyvyyden. Nämä  edesauttavat luottamuksen rakentamista ja säilyttämistä, jolloin aiheellista kritiikkiä kykenee ottamaan vastaan sekä myös antamaan vastaanottajaa kunnioittavalla tavalla. Osa ihmisistä liittää avoimuuteen naiviuden, mikä on surullista ja tietyllä lailla kyynistä. Avoimuus voi olla myös vaikeahkoa pienellä paikkakunnalla, jossa monesti tuntuu, että muut tietävät sinun asiasi paremmin kuin sinä itse. Näistä seikoista huolimatta, ja ne kokeneena, haluan edelleen toimia avoimesti. Se on arvoni ja se pysyy.

Uskon tekoihin, en niinkään sanoihin tai sanahelinään. Tekojen sekä oman esimerkin kautta asiat konkretisoituvat. On myös tärkeää osata kuunnella ja kunnioittaa vastapuolta kaikissa tilanteissa. Nöyryys siitä, ettei hallitse kaikkea on tärkeää, jotta voi ja uskaltaa tehdä kysymyksiä, ”tyhmiäkin”. Vain kyseenalaistamalla ja valmiudella ottaa uutta tietoa vastaan voi edetä ja vaikuttaa asioihin, sekä töissä että kotona.

Vastuunotto omasta tekemisestä on tärkeää. Työelämässä, opinnoissa sekä kotona. Työntekijän on turha valittaa, ettei ole saanut tarvittavaa koulutusta, ellei hän itse ole valmis siihen panostamaan omaa vapaa-aikaansa, etsimään sopivaa ja mielekästä koulutusta ja viime kädessä osallistumaan koulutukseen ja jakamaan sen antia muille työyhteisön jäsenille. Meillä jokaisella on oma vastuumme edetä omalla urallamme. Ja jokainen meistä asetttaa itselleen sen kohtuullisuuden rajan. Yhtä lailla meillä on vastuu toinen toisistamme, haasteiden kohtaamisesta sekä vastuu omasta itsestä sekä omasta jaksamisesta. Kun kantaa vastuunsa, voi nauttia vapaudesta.

Yhteistyö, tekemisen ja auttamisen ilo sekä hyvän jakaminen ovat minulle tärkeitä periaatteita. Ellen kykene sitä tekemään arkityössäni, etsin ja muovaan verkostoni sellaisista ihmisistä, joiden kanssa se on mahdollista. Vain antamalla itse, voi olettaa, että se palaa takaisin jalostetussa muodossa, jakamisen sekä oppimisen ilona. Tämä saa aikaan jatkuvan oppimisen sekä positiivisen kierteen. Yksin en kykene koskaan siihen, mitä saan aikaan yhteistyössä muiden kanssa. Toisen huomioiminen, toimiminen eettisesti ja oikein on äärimmäisen tärkeää. Olen mielelläni sellaisessa mukana ja haluan myös toimillani sitä edistää. Näin toimien voin myös uskoa luottavaisesti hyvään tulevaisuuteen. Sen me teemme yhdessä.