Ajatuksia yläkoulun joulujuhlassa

Hyvä juhlayleisö, opettajat, henkilökunta ja oppilaat,

kulunut syksy on ollut täynnä monia uusia asioita. Koulun uuden, tehokkaamman langattoman verkon myötä olemme ottaneet käyttöön 60 uutta Chromebookia sekä uusia sähköisiä oppimisympäristöjä Classroomin ja Pedanetin myötä. Opettajakunnalla on ollut suuri työ valmistella perustyön lisäksi Koti Syväkankaalla-teemaan liittyviä teemapäiviä ja näin ottaa haltuun asteittain uutta opetussuunnitelmaa. Vanhemmilta ja teiltä oppilailta saatu hyvä ja innostava palaute rohkaisee meitä tulevan uuden kokonaisuuden suunnittelussa ensi lukuvuonna.

Jos seuraat tänä syksynä käyttöön otettua koulun Instaa Syvakankaan koulu, huomasit, miten opettajamme kouluttautuivat muiden Meri-Lapin peruskoulujen ja lukioiden opettajien kanssa marraskuisena lauantaina Torniossa. Meillä onkin koulussamme suuri joukko ammattilaisia, opettajia ja ohjaajia, jotka vapaa-ajallaankin pohtivat ja perehtyvät, miten meillä täällä Syväkankaalla olisi parempi olla ja toimia, arjessa ja oppitunneilla.

Tästä syksystä minun mieleeni jää upean 9. luokkien musikaalin lisäksi aktiivinen yläkoulun oppilaskunta, joka InstaGramin päivittämisen lisäksi pyörittää Breikkiä ja näin lisää meidän kaikkien viihtyvyyttä. (Olemme saavuttaneet melko hyvän volyymitason musiikinsoiton suhteen, koska suuria ylilyöntejä ei ole tullut. Hyvä niin!) Oppilaskunnalla on tärkeä edustus koulumme oppilashuoltoryhmässä, joka omalta osaltaan tekee monesti näkymätöntä työtä hyvinvoivan koulun eteen. Olen erityisen iloinen siitä, miten oppilaskunnan määrittelemät järjestyssäännöt kokivat pieniä muutoksia oppilashuoltoryhmän ja vanhempien kommenttien jälkeen.  Koen, että näin suurissa asioissa meillä on hyvä yhteisymmärrys toimivasta ja viihtyisästä koulusta.

Tänä syksynä huolestuimme opettajakuntana siitä, miten koulu ei huvita. ”Ei jaksa, ei viitsi”-kommentit kuuluivat monen suusta. Vilkaisehan takanani olevaa ajatusta:

”Ei tietämättömyys ole niinkään häpeällistä. Haluttomuus oppia on.”
– Benjamin Franklin

Näin totesi 1700-luvulla elänyt yhdysvaltalainen Benjamin Franklin. Hän oli toimittaja, kirjailija, tiedemies, keksijä ja diplomaatti. Yksi ja sama mies.

 

Marraskuun 1. päivänä auditorio oli täynnä yläkoulun väkeä näyttelijä Essi Hellenin vieraillessa koulussamme. Mitä sinä muistat vierailusta? Mitä Essi halusi sinulle kertoa unelmista? Muistatko, miten hän sanoi, että unelmien eteen pitää tehdä paljon töitä. Hän toivoi, että nautit siitä, mitä teet. Essi totesi, että olemalla ystävällinen ja reilu, hyvä tyyppi, myös näyttelijä saa tulevaisuudessa töitä, sillä kivojen kanssa on aina hyvä työskennellä. Essi rohkaisi meitä kokeilemaan rohkeasti uusia asioita, unelmoimaan suuria – dream big! Jos jokin ei tunnu omalta, kannattaa vaihtaa suuntaa ilman pelkoa epäonnistumisesta.

Myös X-Factor kilpailussa toiseksi tullut Saara Aalto uskalsi unelmoida suuria. Saara oli helposti innostuva ja yritteliäs, mikä alkoi ärsyttää muita oppilaita. Vähitellen hänestä tuli alakoulussa silmätikku, joka osasi laulaa ja esiintyä. 10-vuotiaana Saara jatkoi harrastuksiaan, onneksi, mutta hänen oli pakko vaihtaa koulua kiusaamisen vuoksi.

Yläkoulussa kiusaamisen muoto muuttui. Saara toteaakin eräässä haastattelussa, miten hiljainen kiusaaminen, kyräily, kuiskuttelu ja selän takana puhuminen, on tehokasta. Saaralle osoitettiin, ettei hän kelpaa eikä hän kuulu mihinkään porukkaan. Saaran esitysten jälkeen huudettiin tyyliin ”olipa paska laulu”.

”Älyllisesti mikään ei ole niin helppoa ja halpaa kuin mollaaminen ja tallaaminen.”
– filosofi Pekka Himanen (Helsingin Sanomat 18.12.2016)

Mitä luulet, että kiusaajat huutavat nyt?

Kiusaaminen jätti jälkensä Saaraan. Vanhemmilleen Saara hoki, miten hän pärjää asian kanssa. Kunnes nyt maailmanluokan tähtenä hän kertoo, miten vieläkin kolmen vuoden kuntouttavan terapian jälkeen hänellä on vaikeaa kohdata uusia ihmisiä. Hän on edelleen varma siitä, ettei kukaan pidä hänestä.

Saara sai voimansa vanhempien kannustuksesta, musiikista, laulujen tekemisestä ja laulamisesta. Hän totta totisesti teki töitä unelmiensa eteen, mikä huipentui upeisiin esityksiin X-Factor kilpailussa. Saara nautti, hän hengitti jokaista hetkeä muistaen joka ikisen esityksen jälkeen kiittää brittiyleisöä saamistaan äänistä ja tuesta. Kaikesta näki, miten Saara tunsi olevansa juuri oikeassa paikassa.

Täällä Kemissä, reilun sadan kilometrin päässä Saaran kotipaikasta Oulunsalosta, me hiljennymme vähitellen joulun viettoon. Joulu on levon, yhdessäolon, hyvän tahdon aikaa. Toivon, että sama hyvän tahdon aika jatkuu Syväkankaalla kevätlukukaudella. Se olisi minulle paras joululahja, mitä voin toivoa.

Mutta mitä minulla on puheeni lopussa antaa sinulle? Jaa kanssani seuraavat ajatukset:

Olet tärkeä osa tätä koulua.
On ihanaa nähdä sinun kasvavan.
Me kaikki teemme virheitä.
Minä uskon sinuun.
Dream big!

Hyvää joulunaikaa ja uutta vuotta koko Syväkankaan koulun väelle!

 

Advertisement

Rehtorin jouluisia ajatuksia

Bloggauksessani on ollut pitkä tauko, koska minulle avautui uusia ammatillisia haasteita lukuvuoden alussa. Aloitin vs rehtorina yhtenäiskoulussa elokuussa ja syyskuussa olinkin jo varsinainen reksi. Paljon on tapahtunut ja monta asiaa olen oppinut yhdessä hyvän työyhteisön tukemana. Ja paljon jäi vielä opittavaa jäljelle.

En ole koskaan ollut mikään puheiden pitäjä. Paine puheen suhteen olikin melkoinen, koska niitä piti olla kaksi. Yksi puhe alakoulun ja toinen puhe yläkoulun juhlaan. Alakoulun ”puheongelman” ratkaisin neuvokkaan luokanopettaja-ammattilaisen avulla. Ujutimme puheeni 3. luokkalaisten jouluiseen näytelmään, jossa minulla oli äidin rooli. Se tulikin luonnostaan, nyansseineen. ”Miten rehtori voi alentua näytelmään lasten kanssa?”, kuului yksi vanhemman kommentti. Onnistuimme 3.-luokkalaisten kanssa hyvin, joten uusia ”alentumisia” on tiedossa. 😉

Olen aina pitänyt Pekka Simojoen Tulkoon joulu-laulusta ja sen ensimmäinen säkeistö toimikin yläkoulun puheen runkona. Olemme suunnitteluryhmässä syksyn aikana tutustuneet Syvien vahvuuksien koulu-liikeeseen, joten oli luonnollista, että toin puheessani esille vahvuuksia Juhani Räsäsen joulukuisen postauksen innostamana. 7. luokan oppilaat lauloivat laulusta ensimmäisen säkeistön, minkä jälkeen pidin puheeni. Sen lopuksi lauloimme yhteislauluna laulun muut säkeistöt. Tämä tuntui toimivan mukavasti.

Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Opettajat aloittivat kouluvuoden elokuussa 10. päivä ja parin päivän päästä aloitimme yhdessä syyslukukauden. Syksyn aikana olemme juhlistaneet kansallissäveltäjämme, Jean Sibeliuksen, syntymäpäivää, josta on kulunut aikaa 150 vuotta. Maailman suurkaupungeista Pariisi on ollut paljon esillä, sillä perjantaina 13. marraskuuta Pariisi joutui ISISin terrori-iskun kohteeksi. Osanotosta kertovat ilmaisut Je suis Paris sekä Nous sommes Paris tulivat tutuiksi myös ranskan tunneilla. Kolmen päivän suruajan jälkeen pariisilaiset nousivat jaloilleen vastustamaan terrorismia yhdessä muun maailman kanssa.

Pariisista kuului hyviä uutisia 12. joulukuuta, jolloin 195 maata solmi maailman ensimmäisen kaikkia maita oikeudellisesti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen. On hienoa huomata, miten terrorismin vastustamisen lisäksi maailman maat kykenevät yhteistyöhön, kun kyseessä on tarpeeksi suuri, yhteinen, iso asia.

Muistojen virta, lapsuuden sadut

Joulua pidetään iloisena juhlana, mutta se voi myös olla surullista aikaa. Muistan hyvin jouluaaton, jolloin aioin soittaa fammolle. Kunnes muistin, ettei minulla ole suoraa linjaa taivaaseen. En ollut kyennyt poistamaan hänen numeroaan kännykästä, joten tallessa olevaan numeroon ei enää saatu yhteyttä.

Ilon ja surun lisäksi joulu on monien perinteiden aikaa. On hyvä muistaa, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua vaan onnistunutta joulua voi viettää monella eri tavalla. Jouluaaton ei tarvitse olla juuri 24.12. vaan aattoa voi juhlistaa sinä päivänä, jolloin ne kaikkein läheisimmät ihmiset ovat lähellä. Mielestäni tärkeintä on olla yhdessä siten, että kaikilla on hyvä mieli. Kenenkään ei tule olla jouluna yksin.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Joulun sanoma on hyvä tahto. Voin osoittaa hyvää tahtoa antamalla anteeksi ja olemalla ystävällinen ja auttavainen. Näin voin lisätä omaa onneani. Joulua odotellessa on myös hyvä pohtia, mistä olen kiitollinen. ”Voi ei, keittiössä on kamala kaaos. Siitä huolimatta olen kiitollinen siitä, että olen viettänyt hauskan hetken minulle rakkaiden ihmisten seurassa.” Voin siis keskittyä asioihin, joista olen kiitollinen ja näin voin kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Yhtä lailla voin keskittyä asioihin, joihin olen pettynyt ja näin minusta tulee katkerampi ihminen. Valinta on minun omani, ei kenenkään muun.

Hyvää tahtoa tarvitaan siis vuoden jokaisena päivänä. Hyvää tahtoa voi näyttää iloitsemalla toisen onnistumisesta, noudattamalla hyviä tapoja, hyväksymällä se, että me kaikki olemme erilaisia. Hyvää tahtoa on myös se, miten me kohtelemme toinen toisiamme, miten me huomioimme toisemme, tervehdimme, välitämme toisistamme.

Uusi vuosi tuo mukanaan uudet mahdollisuudet. Uuden vuoden ja lukukauden alkaessa on hyvä aika arvioida omaa opiskelua. Olemalla utelias ja sinnikäs voin edistää omaa oppimistani. (Terveiset tässä samalla sille 7C:n oppilaalle, jonka piti kirjoittaa pieni 63 sanan kirjoitelma ruotsiksi. Hän palautti minulle aineen, jossa oli 63 lausetta!) Myös itsehillintä on välillä paikallaan, koska tulokset eivät välttämättä ole näkyvissä heti.

Tänään alkaa kauan odotettu joululoma. Syksyn aikana olemme oppineet, välillä kenties hieman epäonnistuneet. Kaikesta huolimatta me kaikki olemme kasvaneet ihmisinä. Joululomalla meillä on aikaa kerätä voimia kevään uusiin koitoksiin. Haluan kiittää koulun henkilökuntaa sekä tietenkin oppilaita tästä mieleeni jäävästä syksystä. Toivon teille rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa omien läheisienne parissa. Uskaltakaa tehdä oman näköinen joulu, jolloin kaikilla on hyvä tahto ja hyvä olla.

Rauhallista ja ihanaa joulunaikaa!