Rehtorin jouluisia ajatuksia

Bloggauksessani on ollut pitkä tauko, koska minulle avautui uusia ammatillisia haasteita lukuvuoden alussa. Aloitin vs rehtorina yhtenäiskoulussa elokuussa ja syyskuussa olinkin jo varsinainen reksi. Paljon on tapahtunut ja monta asiaa olen oppinut yhdessä hyvän työyhteisön tukemana. Ja paljon jäi vielä opittavaa jäljelle.

En ole koskaan ollut mikään puheiden pitäjä. Paine puheen suhteen olikin melkoinen, koska niitä piti olla kaksi. Yksi puhe alakoulun ja toinen puhe yläkoulun juhlaan. Alakoulun ”puheongelman” ratkaisin neuvokkaan luokanopettaja-ammattilaisen avulla. Ujutimme puheeni 3. luokkalaisten jouluiseen näytelmään, jossa minulla oli äidin rooli. Se tulikin luonnostaan, nyansseineen. ”Miten rehtori voi alentua näytelmään lasten kanssa?”, kuului yksi vanhemman kommentti. Onnistuimme 3.-luokkalaisten kanssa hyvin, joten uusia ”alentumisia” on tiedossa. 😉

Olen aina pitänyt Pekka Simojoen Tulkoon joulu-laulusta ja sen ensimmäinen säkeistö toimikin yläkoulun puheen runkona. Olemme suunnitteluryhmässä syksyn aikana tutustuneet Syvien vahvuuksien koulu-liikeeseen, joten oli luonnollista, että toin puheessani esille vahvuuksia Juhani Räsäsen joulukuisen postauksen innostamana. 7. luokan oppilaat lauloivat laulusta ensimmäisen säkeistön, minkä jälkeen pidin puheeni. Sen lopuksi lauloimme yhteislauluna laulun muut säkeistöt. Tämä tuntui toimivan mukavasti.

Niityllä lunta, hiljaiset kadut, taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Opettajat aloittivat kouluvuoden elokuussa 10. päivä ja parin päivän päästä aloitimme yhdessä syyslukukauden. Syksyn aikana olemme juhlistaneet kansallissäveltäjämme, Jean Sibeliuksen, syntymäpäivää, josta on kulunut aikaa 150 vuotta. Maailman suurkaupungeista Pariisi on ollut paljon esillä, sillä perjantaina 13. marraskuuta Pariisi joutui ISISin terrori-iskun kohteeksi. Osanotosta kertovat ilmaisut Je suis Paris sekä Nous sommes Paris tulivat tutuiksi myös ranskan tunneilla. Kolmen päivän suruajan jälkeen pariisilaiset nousivat jaloilleen vastustamaan terrorismia yhdessä muun maailman kanssa.

Pariisista kuului hyviä uutisia 12. joulukuuta, jolloin 195 maata solmi maailman ensimmäisen kaikkia maita oikeudellisesti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen. On hienoa huomata, miten terrorismin vastustamisen lisäksi maailman maat kykenevät yhteistyöhön, kun kyseessä on tarpeeksi suuri, yhteinen, iso asia.

Muistojen virta, lapsuuden sadut

Joulua pidetään iloisena juhlana, mutta se voi myös olla surullista aikaa. Muistan hyvin jouluaaton, jolloin aioin soittaa fammolle. Kunnes muistin, ettei minulla ole suoraa linjaa taivaaseen. En ollut kyennyt poistamaan hänen numeroaan kännykästä, joten tallessa olevaan numeroon ei enää saatu yhteyttä.

Ilon ja surun lisäksi joulu on monien perinteiden aikaa. On hyvä muistaa, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua vaan onnistunutta joulua voi viettää monella eri tavalla. Jouluaaton ei tarvitse olla juuri 24.12. vaan aattoa voi juhlistaa sinä päivänä, jolloin ne kaikkein läheisimmät ihmiset ovat lähellä. Mielestäni tärkeintä on olla yhdessä siten, että kaikilla on hyvä mieli. Kenenkään ei tule olla jouluna yksin.

Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Joulun sanoma on hyvä tahto. Voin osoittaa hyvää tahtoa antamalla anteeksi ja olemalla ystävällinen ja auttavainen. Näin voin lisätä omaa onneani. Joulua odotellessa on myös hyvä pohtia, mistä olen kiitollinen. ”Voi ei, keittiössä on kamala kaaos. Siitä huolimatta olen kiitollinen siitä, että olen viettänyt hauskan hetken minulle rakkaiden ihmisten seurassa.” Voin siis keskittyä asioihin, joista olen kiitollinen ja näin voin kehittyä paremmaksi ihmiseksi. Yhtä lailla voin keskittyä asioihin, joihin olen pettynyt ja näin minusta tulee katkerampi ihminen. Valinta on minun omani, ei kenenkään muun.

Hyvää tahtoa tarvitaan siis vuoden jokaisena päivänä. Hyvää tahtoa voi näyttää iloitsemalla toisen onnistumisesta, noudattamalla hyviä tapoja, hyväksymällä se, että me kaikki olemme erilaisia. Hyvää tahtoa on myös se, miten me kohtelemme toinen toisiamme, miten me huomioimme toisemme, tervehdimme, välitämme toisistamme.

Uusi vuosi tuo mukanaan uudet mahdollisuudet. Uuden vuoden ja lukukauden alkaessa on hyvä aika arvioida omaa opiskelua. Olemalla utelias ja sinnikäs voin edistää omaa oppimistani. (Terveiset tässä samalla sille 7C:n oppilaalle, jonka piti kirjoittaa pieni 63 sanan kirjoitelma ruotsiksi. Hän palautti minulle aineen, jossa oli 63 lausetta!) Myös itsehillintä on välillä paikallaan, koska tulokset eivät välttämättä ole näkyvissä heti.

Tänään alkaa kauan odotettu joululoma. Syksyn aikana olemme oppineet, välillä kenties hieman epäonnistuneet. Kaikesta huolimatta me kaikki olemme kasvaneet ihmisinä. Joululomalla meillä on aikaa kerätä voimia kevään uusiin koitoksiin. Haluan kiittää koulun henkilökuntaa sekä tietenkin oppilaita tästä mieleeni jäävästä syksystä. Toivon teille rauhallista ja leppoisaa joulunaikaa omien läheisienne parissa. Uskaltakaa tehdä oman näköinen joulu, jolloin kaikilla on hyvä tahto ja hyvä olla.

Rauhallista ja ihanaa joulunaikaa!

Mainokset

Opettajan joustava mieli

Osallistuin vesoon viime lauantaina 1.2., jonka aiheina olivat työhyvinvointi sekä vuoden 2016 mukanaan tuomat haasteet. Arto Pietikäinen aloitti koulutuksen johdattamalla osallistujat joustavaan mieleen sekä tietoiseen läsnäoloon. Huomasin jälleen kerran, miten rauhoittumiselle sekä Mindfulnessille pitää, ei pitäisi, raivata enemmän aikaa sekä luokassa että kotona. ”Opettajan työaika ei riitä, mistä se on pois”, kysyi Pietikäinen osuvasti näyttäen myös kuvaa, jossa mies on kävelyllä mäyräkoiransa kanssa. Koira nauttii luonnosta kun taas miehen pää on täynnä työhön liittyviä ajatuksia. Niin tuttua itsellekin.

Tietoisuustaidot merkitsevät siis kykyä olla läsnä hetkessä. On tärkeää vähentää ajatusten ja tunteiden ylivaltaa ja niiden sijaan perustaa käyttäytyminen omien arvojen pohjalle. Pietikäinen kehoitti määrittelemään omat arvot sekä toteuttamaan arvotekoja tietoisesti, jolloin arvoja voidaan käyttää ohjaamaan tavoitteita sekä päivittäistä käyttäytymistä. Tekomme siis heijastavat arvojamme, armottomasti.

Osuutensa lopussa Pietikäinen näytti hienon videon, Small pleasures, joka kiteytti luennon sanoman hienolla tavalla. Nyt pyrin kytkemään autopilotin päältä joka päivä sekä tekemään jotain uutta ja vastakkaista arjen vastapainoksi. Pieniä, mutta hyvin virkistäviä asioita. Minä itse olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani, tunteistani sekä arvovalinnoistani.

 

Toimintaani ohjaavat arvot ja periaatteet

Satuin huomaamaan heinäkuussa 2013 twiitin, jossa yritys kertoi toimintansa pääperiaatteista. Jäin pohtimaan kirjoitusta pidemmäksi aikaa ja luettuani eilen Anna Perhon Superarkea-kirjaa sain lopullisen sysäyksen omien arvojeni ja periaatteitteni julkaisemiseksi. Olen törmännyt hallintotieteen opinnoissani toimintaa ohjaaviin arvoihin useassa eri yhteydessä ja siksi onkin luontevaa, että organisaatioiden ohella myös niiden jäsenet käyttäisivät aikaa niiden pohtimiseen, listaamiseen sekä etenkin niistä keskustelemiseen. Halusimmepa ei emme, arvot ohjaavat toimintaamme ja sen vuoksi niitä on hyvä aika ajoin pohtia ja kenties tarvittaessa päivittää.

Avoimuus on yksi itselleni tärkeistä arvoista. Liitän siihen rehellisyyden sekä kaiken toiminnan läpinäkyvyyden. Nämä  edesauttavat luottamuksen rakentamista ja säilyttämistä, jolloin aiheellista kritiikkiä kykenee ottamaan vastaan sekä myös antamaan vastaanottajaa kunnioittavalla tavalla. Osa ihmisistä liittää avoimuuteen naiviuden, mikä on surullista ja tietyllä lailla kyynistä. Avoimuus voi olla myös vaikeahkoa pienellä paikkakunnalla, jossa monesti tuntuu, että muut tietävät sinun asiasi paremmin kuin sinä itse. Näistä seikoista huolimatta, ja ne kokeneena, haluan edelleen toimia avoimesti. Se on arvoni ja se pysyy.

Uskon tekoihin, en niinkään sanoihin tai sanahelinään. Tekojen sekä oman esimerkin kautta asiat konkretisoituvat. On myös tärkeää osata kuunnella ja kunnioittaa vastapuolta kaikissa tilanteissa. Nöyryys siitä, ettei hallitse kaikkea on tärkeää, jotta voi ja uskaltaa tehdä kysymyksiä, ”tyhmiäkin”. Vain kyseenalaistamalla ja valmiudella ottaa uutta tietoa vastaan voi edetä ja vaikuttaa asioihin, sekä töissä että kotona.

Vastuunotto omasta tekemisestä on tärkeää. Työelämässä, opinnoissa sekä kotona. Työntekijän on turha valittaa, ettei ole saanut tarvittavaa koulutusta, ellei hän itse ole valmis siihen panostamaan omaa vapaa-aikaansa, etsimään sopivaa ja mielekästä koulutusta ja viime kädessä osallistumaan koulutukseen ja jakamaan sen antia muille työyhteisön jäsenille. Meillä jokaisella on oma vastuumme edetä omalla urallamme. Ja jokainen meistä asetttaa itselleen sen kohtuullisuuden rajan. Yhtä lailla meillä on vastuu toinen toisistamme, haasteiden kohtaamisesta sekä vastuu omasta itsestä sekä omasta jaksamisesta. Kun kantaa vastuunsa, voi nauttia vapaudesta.

Yhteistyö, tekemisen ja auttamisen ilo sekä hyvän jakaminen ovat minulle tärkeitä periaatteita. Ellen kykene sitä tekemään arkityössäni, etsin ja muovaan verkostoni sellaisista ihmisistä, joiden kanssa se on mahdollista. Vain antamalla itse, voi olettaa, että se palaa takaisin jalostetussa muodossa, jakamisen sekä oppimisen ilona. Tämä saa aikaan jatkuvan oppimisen sekä positiivisen kierteen. Yksin en kykene koskaan siihen, mitä saan aikaan yhteistyössä muiden kanssa. Toisen huomioiminen, toimiminen eettisesti ja oikein on äärimmäisen tärkeää. Olen mielelläni sellaisessa mukana ja haluan myös toimillani sitä edistää. Näin toimien voin myös uskoa luottavaisesti hyvään tulevaisuuteen. Sen me teemme yhdessä.