Digabi-kouluttajaksi

Ylioppilastutkintolautakunnan valtuuttamana julistan teidät Digabi-kouluttajiksi.

 

Näillä sanoilla projektipäällikkö Matti Lattu lähetti meidät 44 kouluttajaa maakuntiin levittämään tietoa ylioppilaskirjoitusten sähköistämisestä. Olimme viettäneet yhdessä kaksi tiivistä ja hyvin antoisaa koulutuspäivää. Teen pienen koonnin tärkeäksi kokemistani asioista. Nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä vaan kuvaavat pikemminkin ajatusteni virtaa koulutuksen jälkimainingeissa.

Avoimuus ja kehittäminen

Nostan hattua projektiryhmälle rohkeudesta kehittää ja käydä keskustelua kentällä toimivien ammattilaisten kanssa. Hyvän järjestelmän tekeminen yhdessä on todellista kehittämistä 2010-luvulla. Totesimme yhdessä, miten ylioppilastutkintolautakunta on ottanut upean harppauksen 1800-luvun maailmasta 2000-luvun digitaalisiin ympäristöihin.

Järjestelmän kehittämiseen yhdessä kuuluu keskeneräisyys. Tämän vuoksi lausuntakierrokselle annetut luonnokset eivät ole lopullisia vaan meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa niin halutessamme. Hallintotieteilijän näkökulmasta tämä on myös toimiva tapa sitouttaa muutokseen osallistamisen kautta. Niin tai näin, tämä on toimiva juttu!

Avoimuuteen kuuluvat myös toimivat Digabi-nettisivut, jonne on kerätty monipuolisesti materiaaleja sekä webinaarien nauhoituksia. Epävarmuuden sietäminen on yhtä lailla koetuksella koko sähköistämisprosessin aikana, koska kaikkiin kysymyksiin ei ole vastauksia, vielä. Malttia, malttia, tästä tulee hyvä kokonaisuus oli helpottava ahaa-elämykseni ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen.

Sähköistäminen ei ole vain YTL:n kotkotuksia

Ylioppilastutkintolautakunta toimii Opetusministeriön alaisuudessa, jolloin viimeksi mainittu määrittelee toiminnan sekä kehittämisen suuntaviivat. Yksityiskohta, joka helposti unohtuu lukion arjen keskellä.

Tikulta käynnistäminen on toimiva juttu!

Myönnettäköön, että olin aluksi melko skeptinen käynnistämisen suhteen. Sen vuoksi otin koulutukseen mukaan pc:n sijaan oman mac koneeni, jotta näen sekä koen, miten  kokeen voi käynnistää macilla. Meitä skeptikkoja oli muitakin… Eipä siinä kovin kauan mennyt aikaa kun koneet, käyttöjärjestelmistä riippumatta, oli buutattu tikuilta.

Muutama vinkki mac-ihmisille: Konetta käynnistettäessä pidä alt-näppäintä pohjassa Esc’in sijaan. Jos sinulla on retinanäyttö, tässä vaiheessa tekstit tulevat äärimmäisen pienellä näkyviin vasemmalle ylänurkkaan. Saat suurennettua tekstiä ctrl- ja + näppäimillä. Cmd ei yllättäen toiminut. Ongelmasta on jo vinkattu kehittäjille, joten tämäkin asia tulee varmasti kuntoon ajan mittaan.

Sähköinen kurssikoe

Odotan malttamattomana tammikuuta ja silloin julkaistavaa ensimmäistä versiota kurssikokeesta. Kyseessä on versio, johon voi antaa vain tekstivastauksia. Tässä vaiheessa järjestelmä sopii vaikka kuullun / luetun ymmärtämisen avoimiin vastauksiin tai oman tekstin tuottamiseen. Kunhan mukaan saadaan myös monivalinnat tms, voin testata järjestelmää kurssikokeessa. Kunhan vain saamme ensin koululle riittävästi teknistä varustelua, että tämä on mahdollista!

Version kehittymistä odotellessa on hyvää aikaa harjoitella erilaisia sähköisiä työvälineita. Mitä enemmän opiskelijat kokeilevat ja huomaavat ottavansa haltuun erilaisia työkaluja, sitä varmempia he ovat varsinaisessa kokeessa sekä elämässään koulun jälkeen. Opetuksen sähköistäminen onkin viimeistään tässä vaiheessa jokaisen (lukio-)opettajan velvollisuus sekä upea mahdollisuus!

Yhdessä haltuun!

Digabin sivuilta löytyvät ohjeet tietohallinnolle sekä kuntien tilapalveluista vastaaville henkilöille. Vastuu kokeen järjestämisestä kuuluu rehtorille ja tätä vastuuta jakamaan rehtorit voivat ottaa avukseen opettajia, jotka alkavat kokeilla kokeiden tekoa uudella järjestelmällä. Itse henkilökohtaisesti toivon totta tosiaan, että ensimmäistä koetta järjestettäessä minulla on apua, jotta kaikki ether-kaapelit ovat reittittimissä ja nämä oikealla tavalla kokeen palvelimella, joka saa virtansa oikealla tavalla. En myöskään hallitse kaikkia mahdollisia koneiden buuttausvaihtoehtoja, joten apu on kovastikin tarpeen.

Yhdessä toimien voimme vähentää yleistä epätietoisuutta. Oppilailla on paljon tietoa, jolloin he voivat opastaa sekä auttaa toisia opiskelijoita sekä opettajia. Opettajilla on käytännön kokemusta kokeen järjestelyistä, jota tilapuolen ammattilaiset voivat hyödyntää jo valmiiksi annettujen ohjeiden lisäksi. Ilman sähköpuolen tai tietohallinnon ammattilaisia koko koe jäisi täysin pitämättä. Tarvitsemme siis toistemme tietoa sekä ammattitaitoa. Annetaan arvo sille ja opitaan yhdessä!

P.S. Kuntamme tietohallinto yllätti kirjoittajan työviikon päätteeksi upealla tavalla. Lukiomme opettajat saavat käyttäjäoikeudet käyttämiinsä työkoneisiin, jolloin pääsemme ohjelmien päivittämisen lisäksi tekemään buuttaustikkuja koulun koneilla. Tämäkin päivä nähtiin ja siitä ilahtuneena on hienoa jatkaa uusiin sähköisiin haasteisiin.

 

 

 

 

 

 

Sanakokeet oppimisen tukena

Kasvavat sana- ja verbikoepinkat jne. kutsuvat jälleen kesälomalta palaavaa kieltenopettajaa. Tuskastuin jo kauan sitten pieniin kokeisiin, sillä niiden pitäminen ei tuntunut tehostavan ko. asian oppimista. Vaikka ilmoitin pienistä kokeista ajoissa ja testattava alue oli kohtuullinen, huomasin, että ainoastaan motivoituneet oppilaat lukivat ja pärjäsivät mukavasti. Kokeiden palautus huonoine arvosanoineen eivät edistäneet oppilaan positiivista kieliminää.

Aloin pohtia pienten kokeiden merkitystä oppimisen kannalta. Kokeiluni tämän suhteen ovat vielä kesken, mutta jotain pysyvää ja toimivaa olen oppinut oppilailtani. Sana- ja verbikokeissa olen soveltanut mm. seuraavia menetelmiä:

  • sanakokeen korjaa kaveri, joka merkitsee vastaajalle mieluisalla värillä korjattavat, eli paremmin opeteltavat asiat. Oppilas voi tehdä sanakokeen uudelleen, jolloin opettaja korjaa tämän sanakokeen. Laiska opettaja säästää siis itseään. 😉
  • olen vienyt pienet kokeet Moodleen. Verbikokeissa olen aluksi käyttänyt 5 min aikarajaa kunnes moni oppilas sanoi vähenevän ajan ahdistavan koetta tehdessä. Jätin ajan pois ja huomasin selkeästi, että vastausajan pidetessä oppilas oli käyttänyt apukeinoja koetta tehdessä. Päätin, että tämäkin on parempi kuin se, ettei hän olisi koskenut apuvälineisiin lainkaan. Vastausajoista näki selkeästi kuka oli lukenut kokeeseen ja tehnyt sen ilman apuja.
  • Työnantajani ottaessa Pedanetin käyttöön olen alkanut siirtää pieniä kokeita sinne. Pedanetissa ei vielä ole mahdollisuutta ajastaa kokeita, mutta käsittääkseni ko. ominaisuus on sinne tulossa. Pedanetissa ei voi vielä ajastaa koetta tietylle aikavälille, jolloin olen suhtautunut puutteeseen siten, että oppilailla on mahdollisuus tehdä koetta niin monta kertaa kuin he parhaaksi näkevät. Lopputulos eli oppiminen on tärkeintä ja viime kädessä osaaminen mitataan kirjoitelmissa sekä kokeissa.

Siirtämällä pienet kokeet kotona tehtäviksi minulla on jäänyt tunneilla enemmän aikaa keskusteluihin, kuunteluihin sekä yleensä kielen kanssa toimiseen. Moni oppilas on kokenut hyväksi sen, että ennen koetta keskeiset asiat voi vielä käydä kertaamassa sanakokeiden avulla. Heikommat oppilaat ovat kyenneet näyttämään aktiivisuutensa tekemällä pieniä kokeita, jolloin olen ilomielin kyennyt antamaan heille rohkaisevaa palautetta. Kokeiden osuus arvioinnista ei ole ollut niin massiivinen kuin aiemmin, mikä on kannustanut oppilaita yrittämään parhaansa. En voi kuin nostaa hattua oppilaalle, joka tekee samaa sanakoetta 10 kertaa yrittäen saada maksimipistemäärät siinä onnistumatta, koska onneton ope on tehnyt kirjoitusvirheen! Kieltämättä kyllä olin nolo kun pyysin anteeksi virhettäni. Toisaalta, tämäkin oli hyvä osoitus siitä, että myös opettaja tekee virheitä, joita onneksi voi korjata. 😉

Myös opettajille mahdollisuus vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen oppimiseen!

Tällä viikolla olen ahertanut hallintotieteen aineopintojen parissa perehtyen erityisesti johtamisen psykologiaan. Opintojen tueksi olen pidemmän aikaa seurannut muutamaa blogia, joista erityisesti haluan nostaa esiin Ari Rämön Ajatuksia johtamisesta. Monen muun bloggauksen ohella erityisesti uusin bloggaus,  Saako pomon kanssa olla eri mieltä, kolahti. Rämö bloggasi juuri samoista aiheista, joita johtamisen psykologian teokset käsittelevät.

Olen onnekas taustamateriaalin suhteen, koska viikkoa aikaisemmin Jarmo Manner bloggasi otsikolla Tappavaa vai ravitsevaaa työtoveruutta. Käyttämällää jääkiekon pelaamista esimerkkinä Manner kuvaa hyvin arvostavaa suhtautumista, työn kehittämistä, omaa vastuuta sekä oman toiminnan reflektointia. Suoraa tekstiä, jonka monen johtajana toimivan toivoisi sisäistävän. Mitä sitten sain irti opintojakson kurssikirjallisuudesta? Alla tiivistetty koonti keskeisimmistä havainnoista esseiden painotusten mukaisesti.

Organisaatiokäyttäytymisen perusteet / Anna-Maija Lämsä ja Taru Päivike (painotus organisaatiokäyttäytymisen yksilötasolla)

  • persoonallisuus on tärkeä osa ihmisen työsyoritusta sekä työssä selviytymistä. Mikään persoonatyyppi ei ole toistaan parempi vaan rekrytoidessa haetaan kulloiseenkin työtehtävään sopivin persoona
  • jokaisen työntekijät tulisi tunnistaa oma sokea sekä tuntematon alue, jotta hän voi kehittää ammatillisesti omaa vuorovaikutustaan sekä viestintää. Tämä mahdollistuu palautteen kriittisellä pohdinnalla
  • pakkokonsensuksen aika on ohi. Mahdolliset ristiriidat tulee hyväksyä ja ne tulee käsitellä
  • organisaatioissa tulee entistä enemmän hyödyntää ihmisten tunnevoimavaroja
  • nykyajan ammattitaitoon kuuluu omien tunteiden reflektointi sekä niiden hallinta

Johtamisen psykologia / Juha Perttula ja Antti Syväjärvi (toim.)
(painotus johtamisen psykologia suhteessa ryhmään ja yhteisöön)

  • toimivalla työyhteisöllä on selkeä rakenne ja sen pysyvyys on suhteellista. Työyhteisö tarvitsee yksilöiden osaamista, koska ilman sitä se olisi hengetön infrastruktuuri ilman kykyä uudistua.
  • työntekijän yhteistyöosaamista tulee kehittää
  • työyhteisöjen viralliset sekä epäviralliset ryhmät tulee tunnistaa ja niiden mahdolliseen haitalliseen toimintaan tulee puuttua
  • vuorovaikutusosaaminen on tärkeä osa nykyajan ammattiosaamista
  • sosiaalinen äly mahdollistaa työasioiden hoitamisen työasioina ilman, että kenelläkään on tarvetta edetä henkilökohtaisuuksiin
  • työorganisaatiossa annettu sosiaalinen tuki voi olla työntekijälle ihmissuhteita tärkeämpää
  • omien sekä toisten tunteiden ymmärtäminen muodostaa perustan yhteisölliselle älykkyydelle
  • vuorovaikutusjohtaminen tulee lisääntymään tulevaisuudessa haastaen perinteisen autoritaarisen, valmiisiin malleihin sekä toimintamalleihin perustuvan johtamisen

Kuten aiemmin totesin, tekemäni koonti on äärimmäisen tiivistetyssä muodossa ja moni johtamisen kannalta tärkeä asia jäi kirjaamatta. Tärkein tekemäni havainto edustamani opetusalan suhteen liittyy siihen, että myös opettajien vuorovaikutus- sekä yhteistyötaitoja tulee kehittää. Liian monesti ajatellaan, että nämä asiat ovat kunnossa, koska opettajat toimivat oppijoiden kanssa. Tottahan tämä on. Sen sijaan opettajien keskinäiseen keskusteluun tai heidän väliseen yhteistyöhön varataan helposti liian vähän aikaa ja mahdollisuuksia. Osa opettajista ei koe sitä tarpeellisena, koska yhdessä työskentelyyn ei yksinkertaisesti ole totuttu.

Olen saanut olla mukana monessa hankkeessa kehittämässä kouluorganisaatioiden toimintaa sekä erityisesti tvt:n hyödyntämistä opetuksessa. Hankkeiden myötä olen laajalti tutustunut kollegoihin, mikä on käytännössä lisännyt yhteistyötä hyvinkin konkreettisesti. Omaa vapaa-aikaa on kieltämättä kyllä kulunut, mutta siitä huolimatta koen, että olen saanut ja kehittynyt ammatillisesti. Olen saanut myös ymmärrystä toimimisesta eri kouluasteilla Tässä onkin esimiehille suuri haaste; miten valjastaa kehitystyöhön kaikki kouluyhteisön jäsenet? Myös he, jotka siitä vähiten ovat kiinnostuneita?

Mahdollisuus keskusteluihin, avoimuus, toiminnan läpinäkyvyys, erilaisten mielipiteiden salliminen, virheiden hyväksyminen, arvot… keinoja on monia kuten meitä toimijoitakin. Kaksi asiaa ovat kuitenkin varmoja:

  1. meillä jokaisella on vastuu omasta vuorovaikutuksesta, sekä työympäristön ilmapiiristä
  2. meidän kaikkien panosta sekä erilaisia tarvitaan, jotta voimme yhdessä tarttua uuden oppimisen tuomiin sekä mahdollistamiin haasteisiin.

Muutos on mahdollista tehdä yhdessä, vaikka riitasointuja välillä kuuluisikin. Näinhän se on myös elämässä työyhteisön ulkopuolella!

Vinkkejä Padletin käyttöön

Ajattelin blogata Padletin käyttöönotosta kun huomasin, miten hienoja koonteja oli jo saatavilla. Salosensalat on oiva wikisivusto, johon kannattaa tutustua ajan kanssa. Sieltä löytyy hyvin tarkka kuvaus Padletin käyttööntotosta.

Toinen tutustumisen arvoinen blogi on Piituskin TVT-pähkäilyt, jossa luokanopettaja bloggaa kokemuksistaan alakoulussa. Hän esittelee Padlet’ia näin.

Youtubesta löytyy myös ohjevideoita suomen kielellä. Kaunis kiitos teille kaikille ammattilaisille, jotka jaatte tietämystänne näin hienolla tavalla!

Voiko portfolio korvata lukion kurssikokeen?

Lähtötilanne:

Kurssi RUB2 eli Arkielämää Pohjoismaissa
oppitunteja 15*75 minuuttia + valmisteleva + koe
ryhmä 33 opiskelijaa, joista kaksi keskeytti

Portfolio:
valitse 4 kappaletta + tee 2 sanakoetta Moodleen
työstä 4 teemasanastoa ohjeiden mukaan
palauta 3 kielioppitenttiä Moodleen (määräysmuodot, sivulauseen sanajärjestys sekä adjektiivien vertailu)
palauta 2 luetun ymmärtämistä
palauta 2 ainetta korjattuina
palauta 2 kulttuuriin liittyvää tehtävää (toinen kirjasta, toisessa piti vierailla kirjastossa paikallisen Pohjola-Norden järjestön järjestämässä valokuvanäyttelyssä Sweden panorama)

Olen pitänyt kurssin monta kertaa ja nyt halusin kokeilla jotain muuta. Pia Ahlberg esitteli Facebookin ryhmässä TVT kieltenoopetuksessa toimivalta vaikuttavan mallin portfoliotyöskentelylle ja hänen positiivisten kokemusten ansiosta uskaltauduin kokeiluun, vaikka aluksi kauhistutti. Toin tämän avoimesti ilmi kurssin alussa ja pyysin ymmärrystä oppilailta. Osalta sitä kurssipalautteissa sai, osalta ei. ”Kokeiluja tulee ja kokeiluja menee… samaan pyrittiin myös matematiikan kurssilla. Ideana hyvä, mutta on vaikeaa päättää, mitä tekee ja milloin…”

Sovimme ryhmän kanssa, että kerran viikossa on kielioppitunti, jolloin keskitytään pääasiallisesti vain siihen. Kurssin loppupäässä oli pakko ottaa kaksi lisätuntia kielioppiin, mutta muuten tämä toimi oikein hyvin. Keskeisimmät kielioppiasiat testasin Moodlessa kotitenttien avulla, joissa sai hyödyntää kielioppia. Siitä huolimatta harva sai täysiä pisteitä, vaan pikemminkin adjektiivien vertailusta sekä sivulauseen sanajärjestyksen tenteistä oli monella haastavaa saada 70% oikein. Siitäkin huolimatta, että lisäsin yrityskertoja kolmesta rajattomaan ja annoin  henkilökohtaista palautetta aina tarvittaessa.

Kaksi perjantai-iltapäivää olin koulutuksissa, mikä on erittäin harvinaista herkkua tänä päivänä. Tällöin ryhmä työsti teemasanoja (vaatteet sekä ihmiskeho) yhdessä kuvaamataidon opettajan kanssa. Luokan takaseinälle ilmestyikin hienoja ja värikkäitä miellekarttoja. Muut kaksi perjantai-iltapäivän tuntia sekä osan kokeen aikaisesta tunnista käytimmekin kuuntelujen tekemiseen kielistudiossa omassa tahdissa.

Ahlbergin kokemuksia mukaillen ryhmä työsti 4 teemasanastoa (perhe, ihmiskeho, vaatteet ja asuminen) laatien ensin omat sanalistat tärkeimmistä sanoista taivutuksineen. Opiskelijat laativat näistä miellekartat tai vapaamuotoiset esitykset oman mielenkiintonsa mukaan. Tämän lisäksi heidän tuli kirjoittaa jokaisesta teemasta vähintään 10 lausetta, joissa teemasanastoa tuli hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Taso vaihteli: ”Min farmor är 60 år gammal… Min syster är 15 år gammal… Min lillasyster är glad, lat, pratsam och mörkhårig.”

Teemasanojen lisäksi opiskelijat saivat valita oman mielenkiintonsa mukaan 4 kappaletekstiä. Näistä viimeinen tehtiin loppuun ns koetunnilla, jolloin otin vastaan portfolioita samalla kun oppilaat työstivät viimeistä kappaletta sekä teemaa kuunteluineen. Opiskelija täytti viimeisellä tunnilla myös oppimispäiväkirjan, jossa hän arvioi työskentelyään.

Oppilaiden palautteita:

”En tykännyt. Tekemistä oli liikaa ja aluksi homma oli epäselvä. Tämä kyllä selkiintyi myöhemmin. Olisi hyvä olla lista paperilla, mitä tulee tehdä ja missä aikataulussa.” (opettaja pyrkii paperittomuuteen Moodlen käytön myötä 😉 )

”portfoliolla ei pysty kunnolla arvioimaan osaamista”
(eri mieltä. Osaaminen ilmenee selkeästi siinä, miten tehtäviä tehdään.)

” parantamisen varaa olisi, että tekisi tehtävät heti eikä viime tingassa”

” en voi suositella, koska on raskasta”
(moni opiskelija jätti tekemisen viime tinkaan, vaikka työskentelyä pyrittiin rytmittämään Moodlen avulla)

” en ymmärrä, miksi näitä vaihtoehtoisia opiskelutapoja tuputetaan, kun Suomessa muutenkin on hyvä oppimistaso… mutta oli kyllä ihan kivaa vaihtelua, tosin toivon, että seuraavat kurssit taas jatkuisivat sillä samalla vanhalla tyylillä, se on minusta oikein hyvä… teemasanasatojen opiskelu oli ihan mukavaa”

+
”huomasin sanojen ja lauseiden jäävän mieleen. Myös taivutusluokat jäivät hyvin mieleen mindmappeja ja taivutuksia tehdessä. Opiskelumenetelmä oli parempi ja virkistävämpi kuin ensimmäisellä kurssilla.”

”tavallaan tämä oli hyvä idea, koska tämä oli vapaampaa. Paljon paritöitä ja kaiken tekemiseen annettiin tarkat ohjeet, mutta toisaalta portfoliossa oli hirveästi tehtävää ja yht’äkkiä ne kaikki kasaantui. Hyvin tästä selvisi. Oli kiva kun ei ollut koetta, mutta kuitenkin koko ajan tuli vähän väkisinkin luettua.”

” Ajatus oli outo, mutta kun portfoliota alkoi tehdä, paljastui, ettei se nyt niin hankala ole tehdä. Suurin muutos työskentelytavoissani tapahtui teemasanojen kohdalla. En aio enää opetella niitä tylsästi toinen puoli peitettynä, vaan työstän niitä jotenkin mielenkiintoisemmin ja luovemmin.”

” Olen oppinut kantamaan vastuuta omasta opiskelustani.”

”Kaiken kaikkiaan kurssi oli todella opettavainen, vaikkei koetta ole. Portfoliota tehdessä joutuu työstämään tehtäviä, sanastoa ja kielioppia paljon ja asiat palautuvat huomaamatta mieleen. Voisin suorittaa toisenkin kurssin näin.”

”Piti todellakin tehdä töitä, että pääsee kurssita läpi eikä vaan päästä läpi koetta ja käydä istumassa tunneilla.”

” Voin suositella. Se on aikaa vievää, mutta palkitsevaa.”

”On hyvä, ettei kurssia pääse läpi vain käymällä tunneilla ja pääsemällä läpi kokeesta, tekemättä muuten mitään. Tällä kurssilla piti tehdä kunnolla töitä, että pääsee läpi. Ja se oli hyvä oppimisen kannalta sillä kyllä uskon, että tällä kurssilla kaikki ovat oppineet ainakin jotain, koska tehtäviä on pitänyt tehdä monipuolisesti.”

Opettajan ajatuksia:

Monella opiskelijalla oli käytössään vanha kirja. Nyt se tuli hyötykäyttöön, koska jokaisen tuli työstää teemasanoista oma käsitekartta, sanalistat taivutuksineen sekä vielä erikseen omat lauseet. Tämän lisäksi merkitsin itselleni muistiin ko. oppilaat, jolloin vaadin, että tehtävät tehdään erilliselle paperille tai vihkoon. Kieltä oppii vain tekemällä ja yrittämällä.

Moodlen tms avulla työskentelyä on helppo rytmittää ja osan portfolioon kuuluvista töistä voi helposti palauttaa sinne. Palautusten ulkoasu vaihteli suuresti hienoista koonneista värikkäine kansikuvineen vihosta revittyihin papereihin. Osa portfolioista oli tehty vihkoihin, mikä toimi hyvin kunhan opiskelija oli selkeästi merkinnyt, mitä mistäkin löytyy. Teemasanojen työstössä oli hyödynnetty myös esitysohjelmia, joiden valokuvat oli kuvattu paikallisissa liikkeissä. Tämä oli hyvä osoitus siitä, miten opiskelijoilta löytyy luovuutta kun heitä siihen rohkaisee!

Kurssin 18 tuntia tulivat tehokkaasti käyttöön, koska ns koetunnitkin sisälsivät työskentelyä. Kammoksuin turhaan etukäteen portfolioiden tarkastamista. Jokaiseen työhön oli mielenkiintoista tutustua ja samalla sain arvokasta tietoa opiskelijasta taustoineen sekä hänen omine ajatuksineen. Suuren ryhmän opiskelijat tulivat tutuiksi, mikä helpottaa yhteistä työskentelyä tulevilla kursseilla. Tämän kokemuksen jälkeen olen jälleen hieman viisaampi, ainakin seuraavalla kerralla kun aloitamme kurssin suorittamista portfolioilla.

Kahoot!

Opettajalla on kaksi tapaa aloittaa kahootin käyttö. Kirjautumalla ympäristöön https://getkahoot.com hän luo ensin tunnukset ja pääsee sitten käyttämään ympäristöä. Itselläni on eniten käytössä quiz, koska toiminnoilla voi luoda nopeasti uusia kyselyjä. Lähitulevaisuudessa aion kokeilla discussion-osaa puhumisen innoittajana ja pitäähän sitä vielä survey-osaankin vielä tutustua paremmin.

Jos opettaja on saanut suoraan linkin, sitä klikkaamalla pääsee suoraan pelin näyttöön. Klikkaa play, jolloin näet pelin tietoja pelin tekijästä. Klikkaa Start now-painiketta, jolloin saat pelille koodin ja pääset pelaamaan oppilaiden kanssa.

Varsinainen pelaaminen tapahtuu näin:

  1. Pelin alkaessa sille määritellään oma koodi. Anna tämä koodi oppilaalle, jotta hän pääsee peliin mukaan.
  2. Paina Start now-painiketta.
  3. Oppilaat kirjautuvat peliin ja näet kaikki osallistujat näytössäsi. Oppilaat voivat käyttää oman nimen lisäksi lempinimeä tai nimen alkukirjaimia. Ryhmistä saa tällä tavalla hauskoja yhdistelmiä, jolloin mahdollinen naljailu on helppoa eliminoida.
  4. Kun tarvittava määrä pelaajia on mukana, paina start now-painiketta.
  5. Alussa näkyy kysymysten kokonaismäärä. Varsinainen kysymys näkyy vain opettajan näytössä.
  6. Jokaisen kysymyksen jälkeen peli näyttää kaikkien vastausten lukumäärät sekä laskee automaattisesti pelaajien pistemäärät. Opettaja voi myös halutessaan perustella oikean vastauksen. Oppilaat näkevät oikean vastauksen opettajan näytöltä.
  7. Peli jatkuu next-painikkeesta.
  8. Jos kaikki pelaajat ovat vastanneet ennen kuin aika on päättynyt, kyseinen kierros päättyy vaikka aikaa olisi jäljellä. Jos vastausaika loppuu kesken, oikea vastaus tulee sekä opettajan että oppilaan näyttöön.
  9. Peli julistaa automaattisesti voittajan sekä hänen pistemääränsä. Loppukoonnista näkyy myös oikein ja väärin vastattujen kysymysten lukumäärä.

Pelin lopussa oppilas pääsee antamaan palautetta. Pelin hauskuudesta voi antaa palautetta yhdestä viiteen tähtien avulla. Peukulla ylös tai alas hän voi kertoa, oppiko hän jotain tai voiko hän suositella peliä. Lopuksi hän voi myös kertoa tunnelmistaan sopivalla hymiöllä.
Opettaja voi ladata itselleen tulokset, jolloin peli voi toimia myös testinä.
Jos saman pelin pelaa uudelleen, peli ei muuta vastausten järjestystä. Pelin voi keskeyttää milloin vain end-painikkeesta.

Oppilas kirjautuu puhelimella, tabletilla tai tietokokeella osoitteeseen kahoot.it

  1. Hän syöttää opettajan antaman koodin ja painaa enter.
  2. Oppilas syöttää pelinimensä ja liittyy peliin painamalla join game-painiketta.
  3. Oppilaan nimi näkyy näytöllä ennen pelin alkua.
  4. Jos kysymysmuotona on monivalinta, oppilas valitsee oikean vastauksen JA siihen liittyvän symbolin (kolmio, neliö, ympyrä ja monikulmio)
  5. Jos vastaus on oikein, ruutuun ilmestyy correct. Jos vastaus on väärin, oppilas saa tietää oikean vastauksen. Oppilas saa tietää myös sijoituksensa pelissä jokaisen kysymyksen jälkeen.
  6. Pelin loputtua oppilas voi antaa palautetta pelistä tähtien, peukkujen sekä hymiöiden avulla.
  7. Oppilas voi jakaa elin tuloksen Twitterissä tai Facebookissa. Hän voi myös perustaa oman tilin ja laatia omia pelejä.

Miten peliä voi sitten hyödyntää? Esim.

  • mikä sana ei kuulu joukkoon
  • täydennä lause oikealla sanalla
  • lisää oikea prepositio
  • lisäämällä kuvia voi myös kysyä niistä
  • kuullun  / luetun ymmärtämisen / monivalintojen purkuun

Eli tapoja löytyy paljon näiden lisäksikin. Parasta mielestäni on pelin aikaansaama innostus luokassa sekä oppilaiden hymyilevät kasvot. Pelejä voi myös pelata pareittain, jolloin menestymisen paine ei toivottavasti kasva liian suureksi. Eikun rohkeasti kokeilemaan!

Oppiminen keskiöön

Samassa vesossa 1.2. osallistuin virkistävään Jari Larun luentoon oppimisesta. Luentomateriaali löytyi verkosta jo pari tuntia ennen esitystä, mutta kyllä esitys paikan päällä oli piste iin päälle, ehdottomasti. Alkuperäisestä hieman muokattu versio löytyy täältä

Larun mukaan oppimisen itsesäätely on tulossa kouluihin. Tämä tarkoittaa, että oppilas laatii itse tavoitteet. Oppimateriaali tulee olemaan avointa ja sitä voidaan laatia yhdessä oppilaiden kanssa. Syväoppiminen, ei yksittäistiedot, tulee olemaan tärkeää oppimisessa ja varsinainen oppiminen tulee olemaan yhteisöllistä, ei eristyksissä olevaa paahtamista. Tämä vaatiikin opettajalta hyvin strukturoituja ryhmätehtäviä.

Oppimisen tulee siis tukea mielekkäistä ongelmanratkaisutehtäviä sekä oppimaan oppimista. Tehtävien tulee kannustaa luovuuteen ja niiden avulla harjoitellaan tiimityötä. Larun mukaan tärkeää on myös ymmärtää, että muutoksen tulee kohdistua toimintatapoihin luokkahuoneessa. Oleellista ei ole siis muuttaa kirjaa digitaaliseksi vaan huomio tulee kiinnittää toimintatapoihin. Sähköistä materiaalia valittaessa tulee oppilaalle antaa mahdollisuus rikastaa omaa oppimateriaaliaan esimerkiksi alleviivauksin sekä muistilapuin. Opettajalla tulee myös olla mahdollisuus päivittää materiaalia. 

Bulimiaopetuksen sijaan Laru kehoitti suunnittelemaan yksilö / ryhmä / luokkakokonaisuuksia, jolloin luennoinnin sijaan opettaja orkesteroi luokan toimintaa. Opettaja toimii siis taustasuunnittelijana tukien samalla oppimista. Tämä kaikki kuulosti todella hyvältä ja oli ilo saada kuulla, että oikeilla jäljillä ollaan. 

Opettajan joustava mieli

Osallistuin vesoon viime lauantaina 1.2., jonka aiheina olivat työhyvinvointi sekä vuoden 2016 mukanaan tuomat haasteet. Arto Pietikäinen aloitti koulutuksen johdattamalla osallistujat joustavaan mieleen sekä tietoiseen läsnäoloon. Huomasin jälleen kerran, miten rauhoittumiselle sekä Mindfulnessille pitää, ei pitäisi, raivata enemmän aikaa sekä luokassa että kotona. ”Opettajan työaika ei riitä, mistä se on pois”, kysyi Pietikäinen osuvasti näyttäen myös kuvaa, jossa mies on kävelyllä mäyräkoiransa kanssa. Koira nauttii luonnosta kun taas miehen pää on täynnä työhön liittyviä ajatuksia. Niin tuttua itsellekin.

Tietoisuustaidot merkitsevät siis kykyä olla läsnä hetkessä. On tärkeää vähentää ajatusten ja tunteiden ylivaltaa ja niiden sijaan perustaa käyttäytyminen omien arvojen pohjalle. Pietikäinen kehoitti määrittelemään omat arvot sekä toteuttamaan arvotekoja tietoisesti, jolloin arvoja voidaan käyttää ohjaamaan tavoitteita sekä päivittäistä käyttäytymistä. Tekomme siis heijastavat arvojamme, armottomasti.

Osuutensa lopussa Pietikäinen näytti hienon videon, Small pleasures, joka kiteytti luennon sanoman hienolla tavalla. Nyt pyrin kytkemään autopilotin päältä joka päivä sekä tekemään jotain uutta ja vastakkaista arjen vastapainoksi. Pieniä, mutta hyvin virkistäviä asioita. Minä itse olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani, tunteistani sekä arvovalinnoistani.

 

Ehdokkuus OAJ:n valtuustovaaleissa

Olen ehdolla OAJ:n valtuustovaaleissa (OAJ-Lappi/ysi) numerolla 10. Lähes 20 vuotisen urani aikana olen toiminut Etelä- ja Pohjois-Suomessa Järvenpäästä Kolariin. Muutettuamme Meri-Lappiin kesällä 2006 olen opettanut lukiossa, yläkouluissa ja ammattikorkeakoulussa sekä paikan päällä että etänä. Kielet, sähköiset oppimisympäristöt, koulun kehittäminen ja kaiken toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys ovat lähinnä sydäntäni. Näitä asioita haluan omilla toimillani edistää. 

Olen ikuinen kehittäjä ja kokeilija. Karvani nousevat pystyyn kuullessani ”tehdään niin kuin ollaan aina tehty”, koska kyseistä totemausta kuulee liiankin paljon. Aiemmin ollaan tarkuuvarmasti tehty asioita hyvin, sitä en kiellä, mutta se ei saa olla esteenä sille, etteikö asioita voisi pohtia uudelleen ja kenties kokeilla jotain muuta toimintatapaa. Ellei se ole hyvä, palataan entiseen tai keksitään toinen keino. Sitähän opettajan työ pohjimmiltaan on, alituista tekemistä yhä paremmin ja paremmin. 

Perustyön ohella olen rakentanut Moodleen sähköiset oppimisympäristöt lukion ruotsin ja ranskan kursseille. Olen käyttänyt Pedanetia enemmän peruskoulun ruotsissa ja ranskassa. Sen lisäksi olen laatinut opettajanoppaita, oppikirjan sekä sähköistä oppimateriaalia Otavalle, Tabletkoululle sekä nyt parhaillaan e-Opille. Olen myös suorittanut kouluhallinnon tutkinnon sekä hallintotieteen perusopinnot ja parhaillaan viimeistelen hallintotieteiden aineenopintoja. 5-lapsisen uusperheen äitihahmona toimiminen on opettanut konkreettisesti priorisoimaan sekä selvittämään asioita. Se on myös hyvin konkreettisesti osoittanut, miten erilaista viiden lapsen koulunkäynti voi olla. Perheessämme yksi nuori on tarvinnut erityistä tukea, toinen tehostettua kun taas pari lasta tylsistyy haasteiden vähyyden vuoksi. Mielenkiintoisia haasteita siis sekä koulu- että kotirintamalla.

Jokainen OAJ-Lappi / ysin ehdokas on ehdottomasti hyvä valinta ajamaan Pohjois-Suomen asioita. Tärkeintä on nyt, että äänestäjät käyvät äänestämässä. Vain tällä tavoin meillä kaikilla on mahdollisuus saada  alueeltamme edustajan valtuustoon.