Vik i Myrdal – Djúpivogur

Aamulla ensiksi Vikin keskustassa sijaitsevaan matkamuistokaupaan Vik Wool, josta viime kerralla löysin parhaat ja edullisimmat villapaidat ja muut tuliaiset. Kauppa sijaitsee kylän ainoan huoltoaseman vieressä, eikä sitä voi olla huomaamatta vaikka kylässä kaksi keskusta onkin. Mutta voi pettymysten pettymys, suuren turistimäärän vuoksi paras valikoima oli jo mennyt ja jäljellä oli kummallisen muotoisia neuleita, joten tästä vierailusta tuli hyvin halpa.

Tämän päivän tavoite oli vierailla Jökulsarlonin jäätikkökaguunilla, jossa kävimme viime reissullakin. Vikin jälkeen alkoivat sillat, jotka olivat sen verran kapeita, että niitä kykeni ylittämään yksi auto kerrallaan. Sopu sijaa antaa, turisteillekin. 😉

Maisemaa hallitsi valtava laavapelto, Eldhraun, joka on peräisin kahdesta Islannin (ja koko maailman) tuhoisimmasta Laki-tulivuoren purkauksesta 1783-1784. Vikin jälkeen seuraava ”suurempi” keskus on Kirkjubaejarklaustur, jossa kannattaa tankata sekä käydä ruokakaupassa, koska seuraava suurempi keskus sijaitsee vasta Höfnin pienessä kaupungissa 200 km päässä.

Jökulsárlónin jäätikkölaguuni on aina sykähdyttävä paikka, vuodenajasta riippumatta. Ohi lipuvat jäälohkareet ovat tosin talvella suurempia.

Skyrit huiviin jäälohkareita ihastellessa ja ei kun menoksi kohti meille tuntematonta aluetta. Turistien määrä väheni selvästi ajellessamme kohti Höfnin kaupunkia. Viisas olisi ostanut ruokatarpeet mukaan, mutta luotimme ruokakauppojen aukioloon turistikaudella ja jatkoimme matkaa pienen ostoksen jälkeen. Löysin nimittäin paikallisen kädentaitajan tekemän hienon tunikan, jossa kauluksessa on perinteinen islantilainen kuvio ja reunassa pitsikuviota. Ostosta ei voinut tehdä verottomana, mutta toisaalta lähtöhinta oli selkeästi alhaisempi turistipaikkoihin verrattessa, joten pakkohan se oli mukaan ottaa.

Rankka sumu (tai pilvi) yllätti meidät 60 km ennen Djúpivuguria. Se oli harmi, koska emme päässeet ihailemaan jyrkkiä vuorenrinteitä meren rannalla. Ehkä niin oli parempi, koska tien laidassa varoitettiin irtolohkareista ja moni lohkare oli rikkonut tienlaidassa olevia kivihäkkejä. Saapuessamme pieneen Djúpivogurin kylään yllätyimme kun ruokakauppa oli mennyt kiinni jo kahdelta iltapäivällä. Ainut vaihtoehto oli ruokailla kylän ainoassa ravintolassa, jonka takana yövyimme pienessä mökissä. Kallis yöpyminen ja ruokailu, pieni mökki vaatimattomilla ruoanlaittomahdollisuuksilla, mutta jostain heidänkin pitää elantonsa saada. Välimatkat ovat niin pitkät täällä päin saarta, että on luonnollista, miten moni turisti yöpyy juuri täällä ennen matkan jatkamista eteenpäin.

Söin catch of the day-annoksen, mikä sisälsi koljaa voikastikkeella sekä vihannespuretta. Mieheni herkutteli paikallisella lampaalla, joka oli vartaassa. Hieno, tunnelmallinen paikka hyvällä palvelulla. Nälkä oli sen verran suuri, että à la carten annoskoot ärsyttivät, mutta minkäs teet. 😉

Kävimme kävelyllä kylässä ja bongasin paikallisen peruskoulun sekä uimahallin. Kummankin rakennuksen seinissä oli vuosiluvut kertomassa rakennuksen rakentamisajankohdasta. Soisin käytännön leviävän Suomeenkin, koska omalla tavallaan ne kertovat arvostuksesta kyseistä laitosta ja sen toimintaa kohtaan. Näimme matkalla myös useita jenkkityylisiä keltaisia koulubusseja ja voin vain kuvitella, miten pitkiä koulumatkoja islantilaisilla lapsilla on. Osan opetuksesta voisi varmasti hoitaa ladukkaalla etäopetuksella!

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s