Hraunsnef – Keflavik

Kukot kiekuivat useaan kertaan aamulla kanalan oven ollessa kiinni. Uni maistui silti lämpimien untuvatäkkien alla. Suomalaisen Kirjakerhon puhelinmyyjä herätti kahdeksalta paikallista aikaa ja tällä kertaa en jaksanut olla kovin ymmärtäväinen ko ammattikuntaa kohtaan. Eihän hän toisaalta tiennyt kellon olevan Islannissa 8 kun se koti-Suomessa oli jo 11. Vesikiertopatterit olisi ollut syytä laittaa illalla päälle, koska untuvatäkkien alta oli melko kalseaa kömpiä pois vaatteita pukemaan.

Pakko saada mukaan!

Pakko saada mukaan!

Nautimme herkullisen aamupalan, joka koostui maatilan tai kylän omista tuotteista. Erityisen herkullista oli munakokkeli, johon oli sekoitettu paistettua pekonia pieninä paloina, sulanutta mozzarellaa rucolan ja tomaattikuutioiden kera. Ehdottomasti kotonakin kokeiltava herkku!! Ravintolan yhteydessä oli myynnissä paikallisia käsitöitä ja niinhän sieltä tarttui mukaan kaunis villatakki maanläheisin värein.

Matkalla Reykjavikiin kävimme Akranesin kaupungissa, jossa kävimme joulukuussa 2009. Halusimme käydä paikallisessa kahvilassa, joka 4 vuotta sitten oli hyvin persoonallisesti sisustettu. Samaan tilaan oli nimittäin koottu kirpputorilta hyvin erityylisiä sohvia pöytineen ja ne muodostivat viihtyisiä ryhmiä. Kahvilassa tarjoiltiin myös suussasulavaa suklaakakkua kermavaahdon kera. Pettymys oli suuri kun kyseinen persoonallinen kahvila oli muuttunut kliiniseksi pitsa/pasta pikaruokalaksi.

Kävimme paikallisella hiekka- eli laavarannalla, mutta tällä kertaa emme saaneet sieltä hienoja tummia kuvia auringonpaisteen vuoksi. Ilahduttavaa oli huomata, miten paikalliset ihmiset tervehtivät turistejakin Gódan daginn eli hyvää päivää ilmaisulla aina kun kohtasimme rannan kävelypolulla.

Hvalfjördurin vuonoa

Hvalfjördurin vuonoa

Säästimme aikaa ja alitimme Hvalfjördurin, eli Hval vuonon, veden alittavaa tunnelia Maksoimme  1000 ISK eli noin 6€ ja pääsimme ajamaan ensin kaksi kilometriä alaspäin ja sen jälkeen neljä kilometriä tunnelia myöten ylöspäin kohti valoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut kiertää vuono rantoja pitkin, mikä olisi tuonut lisää matkaan noin 50 km.

Reykjavikissa auto parkkihalliin ja tuttua kaupunkia bongailemaan. Teimme muutaman hauskan bongauksen ja välistä oli mukavaa kuulla suomen kieltäkin. Kannattaa aina siis olla tarkkana, meitä suomalaisia kun tuntuu olevan kaikkialla!

Vuokra-auton palautus Sixtiin Keflavikin kentän kupeessa ja ei kun lattialle odottelemaan Icelandairin matkalaukkujen jättöluukun avautumista. Laskin, että samana iltana kentältä lähti yhteensä ainakin 8 konetta kohti Eurooppaa, joten turvatarkastuksessa oli tunnelmaa kun kaikkien matkustajien piti riisua jopa kengät. Taxfree-osasto oli melko pettymys tuotteiden kalleuden vuoksi. Onneksi tax free-palautukset parantavat hieman Visan saldoa.

Kone kohti Tukholmaa lähti yhdeltä paikallista aikaa (klo 4 Suomessa). Se lensi pitkin Islannin etelärannikkoa ylittäen Färsaaret kohti Norjaa ja Arlandaa. Laskeuduimme Arlandalle klo 6 paikallista aikaa, veimme itse matkalaukut tullin läpi ja laitoimme ne menemään Luulajaan. Löysimme hyvän aamupalapöydän Skycity-alueen toisesta kerroksesta ravintolasta Stockholm Fisk. Kone laskeutui Luulajaan sateeseen puoli kymmenen ja kotimatka jatkui sateessa ihan Suomeen saakka.

Upea reissu takana ja pää pyörällä. Tästä se arki lähtee rullaamaan hyvin nukutun yön jälkeen. Edellinen yö kun meni koneessa koiran unta pari tuntia nukkuen. Nyt saaren ympäri kiertäneenä voi sanoa saaren olevan täynnä yllätyksiä. Itä-Islannissa on vaarana törmätä poroihin ja saarelta löytyy lampaita niin paljon, ettei niistä välttämättä ole edes varoitusmerkkiä tien laidassa. Lampaat saattavat syödä ihan tien vieressä ja ne kyllä väistävät autoja jos yhtä aikaa satutaan tielle. Varovainen saa silti olla! Maisemallisesti hienointa aluetta ykköstiellä on saaren eteläosa sekä pohjoisessa Myvatn-järven alue. Sen sijaan reitti Reykjavik – Akureyri – Egilsstadir on katsojan silmissä tylsintä erämaata. Ellei saarella ole ennen käynyt ja sen haluaa ajaa ympäri, kannattaa reitti mennä myötäpäivään, jolloin mykistyttävimmät seudut ovat kierroksen loppupäässä.

Kuvien myötä pääsee matkan fiilikseen uudelleen. Islannnin luonto on mykistyttävä ja se pysähdyttää kiireisen ihmisen. Suurten putousten kohinaa kuunnellessa voi tuntea, miten vesi virtaa läpi mielen ja puhdistaa kaikki synkät ajatukset ja murheet. Joogaaminen putouksen ääntä kuunnellen voisi ollakin yksi seuraavan Islannin reissun tavoitteista Vestmannasaarten, F-teiden sekä Länsivuonojen ohella.

 

Advertisements

2 thoughts on “Hraunsnef – Keflavik

  1. Kiitos postauksesta. Kesällä 2014 lähdössä ja suunnitelmissa on vuokrata auto ja kiertää saari. Meillä aikaa su-su , vajaa viikko siis kun lennot perillä su ip ja lähtee takaisin aikaisin aamulla. Oliko teillä majoitus varattu etukäteen? Riittikö 5 pv saaren kiertämiseen? Meitä lähtee reissuun 2, toinen Islannissa aikanaan vaihdossa ollut ja asunut.

    • Kiva, jos postauksesta oli sinulle iloa. Varasin majoitukset etukäteen. 5 päivää riitti kiertämiseen, tosin olemme aiemmin jo käyneet saaren eteläosissa, joten nämä tutut paikat menimme nopeasti läpi. Jos kiertäisin nyt uudellen, ajaisin Keflavikista Akureyriin ja sieltä kiertäisimme takaisin etelän kautta Keflavikiin. Pohjoisen maisemat eivät ole niin mykistyttävät kuin etelän. Sinulla on asiantuntija mukana, onneksi olkoon! 🙂

      Islanti on upea paikka, johon en kyllästy. Hyvää matkaa teille!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s