Voihan virhekammo

Jokainen opettaja, joka tekee ja tuottaa opetusmateriaalia, pyrkii välttämään virheitä, sehän on selvää. Mutta mitäs’ sitten, jos virhe tapahtuu? Kirjoitusvirhe, ajatuskatko, kieliopillinen virhe, erilainen tulkinta? Onko uskottavuuteni menetetty kollegojen silmissä?

Seuraan Facebookissa kevään 2013 ruotsin abitreeniryhmää. Ajatus kertaamisesta yhdesä on mainio ja toteutus on mielestäni virkistävän erilainen. Eilen kerrattiin kysyviä pronomineja kielioppivideon avulla. Video oli hyvä ja selkeä. Videon ensimmäinen kommentti oli perin suomalaisen kannustava: ”Videolla oikeakielisyys vähän ontuu”. Hyvä, että vähän sanaa oli osattu käyttää.

On hyvä, että palautetta annetaan, etenkin kun sille on aihetta. Vielä rakentavampaa ja hyödyllisempää olisi tarkentaa, mikä kohta vaatii hienosäätöä. Vai voisiko olla kyse tulkinnasta? Sitäkin voisi kysyä ennen kuin töksäytetään mahdollisesta virheestä. Kommentointi Facebookin viestitoiminnalla olisi myös ollut hienotunteinen asia tarkentaa asiaa. No onneksi Victor taustajoukkoineen viestitteli hienosti, eikä asia jäänyt abeillekaan epäselväksi.

Urakoidessani sanasto- ja kielioppitehtäviä nettiin ilmaiseen jakoon törmäsin vastaavaan toimintatapaan. Tehtävien tekstit luettiin useaan kertaan läpi neljän hengen tiimissä ja sen lisäksi kielentarkastaja kommentoi ja hienosääti samat tehtävät. Olin valtavan tyytyväinen tehtävien ilmestyttyä, koska niitä oli todellakin mietitty ajatuksella ja jäin odottelemaan palautetta. No sitä ei paljoa herunut ja jos herui, oli se negatiivista. ”Ei niitä voi käyttää, niissä on virheitä.” Ok, virheitä… se on kyllä mahdollista, mutta saisinko tarkempaa tietoa missä niitä oli? Ehei, sitä tietoa en ole saanut tänä päivänä. Niinpä olemme tarkistaneet monet sadat lauseet, kymmenet tehtävät ja löysimme kyllä pari virhettä, siis kirjoitusvirhettä. Mikä työurakka sen sijaan, että olisimme saaneet hieman vihjettä, mistä etsiä mahdollista virhettä tai tulkinnanvaraista juttua.

Jäin itse pohtimaan, miten valtava ja syvällä oleva pelko virheiden teosta estää hyvien asioiden ja käytänteiden jakamisen. Opettajia kannustetaan materiaalin jakoon, mutta itsekin syyllistyn tarkkaan mahdollisten virheiden syynäämiseen ennen jakamista. Voisimmeko kaikki ottaa vähän rennommin? Virheitä sattuu, niitä voi korjata ja niistä oppii. Opettajakin, jonka vireystaso tai näppäilytarkkuus eivät aina ole huipussaan…

PS Montako kirjoitusvirhettä bongasit? 😉

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s