Voi pyhä Sylvi näitä vaativia vanhempia

Joukkueenjohtajan pestiä puoli vuotta hoitaneena en voi kuin ihailla ja kunnioittaa sitä vapaaehtoistyön määrää, mitä toimen huolellinen hoitaminen vaatii. Hoitamistapoja on monenlaisia ja vastuuta voi halutessa myös jakaa. Siitä huolimatta itselläni meni joka päivä vähintään tunti juniorijoukkueen asioita hoitaessa. Pelireissut ja muut vastaavat asiat on melko yksinkertaista hoitaa, mutta turnaukset työllistävät jo huomattavasti enemmän. Ja tietynlaiset vanhemmat!!!

En voi ymmärtää, miksi lapsi harrastaa ja vanhempi kuvittelee sen olevan ilmaista touhua, jonka kustannukset muut maksavat. Osa kuvittelee, että koska lapsella on useampi harrastus ja hän ei pääse aina ko. harrastukseen mukaan, perhe voi myös maksaa muita vähemmän. Ei joukkueen toimintaa hoideta siten, että osa maksaa ja osa ei. Kun harrastukseen palataan esim. talvikauden jälkeen, on ilmiselvä oletus, että lapsi saa automaattisesti peliaikaa pitkänkin tauon jälkeen. Koko talven ahkerasti harjoitellut lapsi istuu kentän laidalla sillä hänet korvaa talven jääkiekkkoillut taitavampi pelaaja. Penkillä istuvan lapsen vanhemmat saavat totisesti kannustaa ja innostaa lasta keväästä toiseen.

Loukkaantumiset ja sairastumiset ovat oma haasteensa maksujen suhteen. Hallivuokrat ja tuomarimaksut sekä bussikyydit tulee maksaa, on lapsi sitten mukana tai ei. Talkoilemalla olisi mukavaa kerätä yhdessä tarpeellista rahaa, mutta useimmiten vanhemmat kieltäytyvät siitä huomatessaan, etteivät kaikki ole mukana vaan jättäytyvät aina vain pois yhteisistä ponnisteluista. Siitä huolimatta talkoilusta kieltäytyvät vanhemmat ovat vailla joukkueen yhteistä hyvää ja etenkin peliaikaa lapselleen. Ja omaa lasta ei missään nimessä voi laittaa myymään arpoja tai kalentereita. Miksei??

Puoli vuotta riitti minulle tätä alinomaista valitusta ilman kiitosta. Nostan suuresti hattua nykyisille joukkueenjohtajille sekä etenkin valmentajille, jotka monta kertaa viikossa työpäivän tai yövuoron jälkeen menevät vetämään harjoituksia. Huumori on varmasti monesti tiukilla kun lapset ja nuoret ovat väsyneitä koulupäivän jälkeen. Silti toiminnan pitäisi olla tavoitteellista ja pelejä pitäisi voittaa. Se on harrastamisen syy, vai onko?

Eikö välillä voi olla hauskaa joukkueen kesken? Menestystä saa aikaan myös hyvällä fiiliksellä, kaikkien yhteistyöllä (myös vanhempien) ja yhteiseen tekemiseen panostamalla ja siihen uskomalla! ”Visa viljan” tsemppaavat ruotsalaiset vanhemmat jälkikasvuaan. Me suomalaiset vanhemmat voisimme ainaisen haluamisen sijaan myös osoittaa omaa hyvää tahtoamme koko joukkueen lasten ja nuorten hyväksi. Paljoa se ei vaadi, jos halua on. Tärkeinä pitämilleen asioille riittää aina aikaa ja halua panostaa siihen.

Advertisements

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s